On tullut vuosien varrella ihmeteltyä niitä riistatilanteita mitä tulee eteen kun on hirviporukassa ajomiehenä. Siellähän painetaan ns. kieli vyön alla oranssit kamppeet päällä pisteestä A pisteeseen B ja mesotaan niin maan helvetisti eikä edes vältellä oksien ja pienempin maarunkojen katkeamisia jalan alla.. Jotkut töräyttelevät torvea em. aktiivisten hälytoimien lisäksi. Tähän asti olen tulkinnut homman sellaiseksi että tämä on vaan sitä tyypillistä tuuri hommaa; jos olet hirvijahdissa nin onhan niitä tilanteita kun ei ole mahdollisuutta muuhun riistaan. Tänään aloin kuitenkin ajattelemaan asiaa toiselta kantilta; pyrimmekö jousi(ja haulikko)metsällä väärin ampumatilanteisiin???
Eläimethän reagoivat nimenomaan uhkiin jotka kohdistuvat juuri niihin mutta mitä ne käsittävät uhaksi - aaveenlailla hiipivää tappaja vai päättömästi haahuilevaa ja mekastavaa joulutontunnäköistä ihmistä. Onko sillä merkitystä että em. kaltaiset aavetappajat liikkuvat usein yksin ja joulutontut pienissä ryhmissä avoketjuna?
Aikaisemmilta vuosilta en viitsi kaivaa esimerkkejä mutta otetaampa muutama tältä päivältä;
-Veli-Pekan, siis mini-Varjaagin eka ajo n 1,5km rämeen ja kapean kankaan reunaa ja tuloksena 8kpl 10-25m etäisyydeltä lähtenyttä metsoa + teeret päälle. Luonnollisesti kyse ei ollut 8 eri metsosta vaan ehkä 4-5 eri yksilöstä. Näistä 2-3 oli ollut puussa tai maassa havaintohetkellä - jousikamaa siis...
-minä seuraavassa ajossa. Haarustelin karjahdellen 200m leveän murrokon yli ja pysähdyin ojanpenkalle huilaamaan hakaten piposta hikeä lahjetta vasten ja rapistelin kartan kanssa. Metso nousi alle 10m päässä samalle ojanpenkalle ja rupesi siinä kaikessa rauhassa levittelemään pyrstöään. Arvioni mukaan siihen olisi hidaskin mies ehtinyt ampua taljalle 3-4 nuolta ja vaistoukko ison viinillisen - tai no joo, tietysti yksi nuoli olisi riittänyt...

Lopuksi metso laskeutui rauhallisesti penkalta alas ja lähti laiskasti lentoon. Koko episodin kirosin puhelimeen isoon ääneen tätä kohtaamista...
-Jussi, 2 metsoa karkkosi maasta ja nousi puuhun 100m päässä. Jatkaen ajon vaatimaan alkukantaista ääntelyä hän käveli männylle metsojen ollessa koko ajan näkysällä. Jussi selosti muille tapahtumaa kokoajan puhelimeen ja pysähtyi ihailemaan lintuja reilusta 10 metristä. Kohtuullisen ajan jälkeen metsot lähtivät lentoon. Tässä ajossa miesten väli oli alle 100m eli ääntä oli taatusti ilmassa, muissa ajoissa miesten välit 2-300m
- teeri tapahtumista ei kukaan edes raportoinut mutta niitäkin oli joitakin. Alueella on aina ollut erittäin hyvä matsokanta mutta tämä vuosi on kyllä ylivoimaisesti parasta mitä olen koskaan nähnyt..tai no joo joskus 83-84 oli vähän samantapaista yliaktiivista metsosäpinää mm. Ylikiimingissä.
Minä kyllä lopetan kuittailuni siitä että tuommoiset bongaamiset ovat pelkkää sattumaa ja johtuvat pelkästään semmoisesta superhuonosta tuurista että kun ei ole mahdollisuutta pyyntiin niin tietysti silloin on riistaa edessä. Jotakin maagista noissa mainoissa metsien "oranssiasuisissa mölyapinoissa" on joka tekee lintujen luontaiselle arkuudelle tepposet.