Ja elukkaa kaatuu...

[Varjaagi]

OSA I


"Kaato jousella - totta vai tarua?
Rakettitiedettä Varjaagimaasta"

Kuten kaikki sivistyneet ja kaikin puolin muutenkin valistuneet jousimetsästäjät huomasivat tuo edellä oleva on soveltaen plagioitu Jouni Hynysen uusimmasta kirjasta Karjalainen Ruletti. Tosin Hynysen ratkiriemukkaassa teoksessa se on muodossa: "Erektio - totta vai tarua? Rakettifysiikkaa Karjalasta"

Eikä orkkiksen ja sovelletun aihesisältö ole kovinkaan kaukan toisistaan kun tarkemmin miettii - erektio vs. kaato jousella...  

Mutta asiaan:

Lähdin iltapäivällä Taikan kanssa Sommerin pelloille - tosin ei ne enää mitään peltoja ole vaan osin ihan rehtiä rantakoivikkoa ja rannempana sitten sakeaa pajukkoa ja korteikkoa. Jänöjussien luvattua maata siis ja niistä olikin tarkoitus saadajousella repuntäytettä. Taisi olla neljäs jahtireissu jousi mukana mutta vasta toinen jolloin otin sen pussista ulos ja nokitin nuolen. Olen kaavaillut että ainakin tämän syksyn pienriistat ammun vuorotellen "pattipääspesial" kärkiä ja kaupan leikkureita jotta saan ihan selvää ja eritoten omakohtaista vertailukohtaa kärkien toimivuudesta - aloitus nyt siis "pattipääspesialilla" eli PPS:llä.
Heti "pellon" reunassa hitonmoinen rähäkkä ja seisontahaukku. Supi tai villikissa...kissa kaatuneen puun juurikolossa sähisemässä ja PPS otsaan. Kärki silmien välistä läpi ja pysähtyen selkärankaan eli kanttuvei kerralla. Tuolta matkalta, ehkä 2m, olisi toiminut ihan mikä vaan kärki...
Nokitin Trophy Ridgen avautuvan ja jatkettiin matkaa "pysyvän siirtoistutuksen" jälkeen, tunti meni eikä muuta kuin jokunen epävarma hajujälki. Nousin siitä kankaaseen paistelemaan makkaraa kuten pyrin tekemään joka reissulla ja takasin "pellolle" ja heti kunnon hajujälki. Tunnistin koiran liikkeistä että pian on lintu ylhäällä ja pyrin olemaan ihan koiran takana josko tuurilla pääsisi ampumaan olettamaani kurppaa maahan - lentoon sitä on turha jousella yrittää. Samassa huomasin kun muutaman metrin päässä edessä ukkofasu painautui heinikkoon... Jousi puolivireessä odotin kaulan nostoa mutta silloin heinikosta nousikin helikopteri. Ammuin fasun ollessa sillä kohtaa jossa se hetkiseksi pysähtyy ja vaihtaa vaakalennoksi eikä kuin vaan höyhenet pölähti. Vittu, meni alta ja huomioin nuolen lentävän jonnekin nevadaan ja fasun laskeutuvan terveenä koivuun vajaan 100m päässä. Taika pöläytteli sivulla muita fasuja ilmaan ja kiljahteli joka linnulle kuin viimeistä päivää. Puolijuoksua menin puussa istuvan fasun perään ja aloin lähempänä hiippaileman. Kun olin jossain 20m päässä niin fasu kupsahti kuolleena puusta alas. Nuoli "aunuksen" keskeltä sisään ja kyljestä ulos...
Taikalla oli taas seisontahaukku eli fasu puussa ja ei kun sinne vaan PPS nokitettuna. Taika kävi jo hakemassa minua palaten haukkuun huomattuaan tuloni. Kun menin siihen puun viereen töllistelemään niin fasu rupesi kotkottelemaan rumia Taikalle ja sitähän sen ei olisi pitänyt tehdä - mun koiralle tai siis meille ei vittuilla. Kymmenestä metristä PPS fasun kylkeen ja lintu pölähti ja putosi myttynä maahan sen kummemmin räpistelemättä. Nuoli meni läpi heti keuhkojen takaa osuen ilmeisesti myös maksaan.
Kun suolistelin lintuja niin koira vinkui vieressä ollen sitä mieltä etteihän tämä riitä alkuunkaan... päästin sen lintujen perään että saisin rauhassa kahvitella ja poltella kaatosikarin. Yhtäkkiä vitikosta rupesi kuulumaan rapsetta ja odottelin että jänis tulee karkkona. Nakkufasu juoksi sammaloitunutta ojanpohjaa ihan vierestä kaula pitkällä ja melkein heti perään Taika samaa jälkeä samassa kulkuasennossa...suorastaan naurettavan näköinen parivaljakko - oikea Majakka ja Perävaunu  
Vihelsin Taikaa pysähtymään ja kohta jo karjuin perseestä asti mutta sen korvat olivat "höyheniä täynnä" eli se kävi liian kuumana. Kun se viimein suvaitsi tulla linnun jäljiltä niin otettiin pikainen seis- ja luoksetulomuistutus jakso sekä jatkettiin jahtia. Yksi 15min jänisajo mutta siitä ei saalista - hyvä reissu, tapahtumia mukavasti, villikissa pois pelistä ja saalistakin tuli.

[Varjaagi]

OSA II

Sovittiin poikien kanssa että lähdetään sunnuntaiaamuna kuuden jälkeen merelle pattipääjahtiin, pojat omaan ruutipassiin ja minä omaan jousipassiin. Ja paskat... kait se ikä alkaa painamaan kun muijan vieressä on muka lämpimämpää kuin jossain korteikon reunassa vesisateessa tuntitolkulla kököttämässä. Tänä vuonna lintsaus tulikin yllättävän aikaisessa vaiheessa kautta sillä aikaisemmin uni on maistunut paremmin kuin jahti vasta marraskuussa. Tekosyynä käytin (iltapäivälle suunniteltua) veneen vesiltänostoa ja läpi meni kuin väärä raha..

Vaimo meni koirien kanssa päivälenkille ja palatessa Taika ajoi fasuja pihan kuusiaidasta lentoon. Katselin ikkunasta kun vaimo sai pysäytettyä pillillä Taikan rajalle ja tunsin jopa pienoista ylpeyttä tottelevaisesta koirasta mutta hetkisen kuluttua Taika kumartui ja sitten mentiin haukulla perään niin että lehdet vaan pölisivät...
Jostain 500m päästä alkoi kuulua seisontahaukku eli joku fasuista oli puussa. Minä lähdin hakemaan koiraa ja siellä talojen välisessä koivikossa oli puhdasvärinen aikuinen kukko puolipuussa ja Taika haukkui hienosti istualtaan kuin paraskin pystykorva. Ajoin fasun lentoon ja kutsuin koiraa - ja vitut sinne se meni haukun kanssa pitkin vitikkoa fasun perässä...

Eli koirakoulussa jälkkäriä aiheena tottelevaisuus...

Lähdin kaverin hevotilan puiduille viljapelloille ja funtsin että otanko oppitunnille apuvälineeksi haulikon, jousen vai enkö mitään tappovälinettä mukaan. Päädyin kumminkin ihan vaan kaiken varalta jouseen ja "luuluu"-nuoliin pomppufasujen varalta. Meneskeltiin pitkin peltoja pitkin ja poikin, vihellyskomennot pelasin niin kuin vain junan vessa voi toimia. Kun tulimme isojen koivujen ympäröimän vanhan ladon kohdille Taika alkoi vainuamaan riistaa ja valmistauduin ampumaan helikopteria. Nakkuhan sieltä lähtikin ihan jaloista, ladon räystäs esti ampumisen lentoon mutta onneksi se istui yhteen koivuun heti ladon takana. Kiersin varovaisesti latoa ja etsin sopivaa aukkoa pihjajanoksien välistä matkan ollessa jotain 8-9m. Aukko löytyi ja avautuvalla leikkurilla oleva keppi liikkelle, Kulinin Jouko sanoisi että "huiskis vaan". Nuoli osui täkkään mutta hieman liian alas, ihmettelin kun fasu ei merkannut osumaa sen kummemmin kuin hieman räpistelemällä ja päätä pyörittämällä. Ja nyt fasu olikin sananmukaisesti naulattu koivun runkoon kiinni - eikä tässä vielä kaikki - vetäsin uuden luuluun keskelle fasua ja nyt se oli sitten kahdella nuolella naulattu koivuun kiinni. Eipähän mene hukkaan mutta eipä se sieltä tullut alaskaan. Voi vitun ääliö, miten se tuolta otetaan, soitanko kaverille että tuo tikkaat sillä naulauskohta oli koivun alimmalla oksalla ja koivun semmoinen melkein sylintäyteinen vai käppäänkö puuhun kuin nuori apinoiden Tartsan. Päätin leikkiä nuorta ja vetreää tartsania ja olin hetkisen kuluttua fasun luona mutta miten se irroitetaan... no kintut kunnolla rungon ympäri, toinen käsi oksasta kiinni ja nuolia repimään. Ja toinen vielä piti kaivaa puukolla pois... tunnustan että suoraan sanottuan hirvitti ja jopa lievästi pelotti mutta ennen kaikkea kadutti etten soittanut tikkaita paikalle...

Eikä tässäkään vielä kaikki - Taika kaivoi ladon kupeesta toisen fasun joka lensi muutaman sadan metrin päähän perunakuopalle jossa on heti tappavat ketunraudat syöttiputkessa villikissoille - se meidän kylän villikissa ongelma vaatii todella kovia toimenpiteitä. Meinasi sydän pysähtyä kun tajusin asian ja koetin pysäyttää koiran mutta se oli jo ehtinyt käskyvaltani ulkopuolelle. Ei kun juoksemalla perään pitkin pehmeää kynnöspeltoa, onneksi tavoitin Taikan ennen kuin se meni rautoihin etsiessään fasua horsmien seasta ja minä oli siinä kunnossa että meinasi lentää yrjöt ja sydän hakkasi reilusti yli kahtasataa...

Kun tarkastelin osumia niin ensimmäinenkin olisi ollut riittävä sillä leikkurin yksi terä oli viiltänyt rintalastan harjaluun halki eli lintu ei ollut lentokunnossa ja olisi pudonut puusta hetkisen kuluttua itsekseen. Toinen PPS kärjellä "huiskautettu" osuma olikin sitten täydellinen - totesin että minut harhautti toisen nuolen ampumiseen fasun erittäin kapea ja korkea täkkä ja osuma näyttikin altapäin katsottua olevan vain lihoilla. Täkkä on niin kapea että oikeastaan fasua ei kannattaisi ampua koskaan suoraan edestä tai takaa vaan niin sivusta kuin vaan mahdollista.

Jos tästä laskeskelisi osumaprosentteja niin olisiko tässä nyt sitten yhdessä elukassa peräti 200% osumat   ?

Mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin - kyllä tämä on helevetin hauskaa hommaa!!!!!

[Varjaagi]

Päästin nahkan sunnuntaisesta nakkufasusta ja täkän leveys piti ihan mitata rullamitalla - vähän yli 5cm joka on todella vähän, kooltaan semmoinen normaalikokoinen ylivuotinen lintu. Jos ajattelee että siellä rintalastan sisällä olevat keuhkot pitää saada rikottua niin osuma-alueella on leveyttä jotain kolmisen senttiä...

[Varjaagi]

Näkyy kamera hiukan vääristäneen kuvan mittasuhteita - mittanauha on päällimmäisenä semmoiset 4-5 senttiä täkän leveimmästä kohdasta eli leveys on lähempänä viittä kuin kuutta senttiä...

[Varjaagi]

OSA III

Vai kaatuuko sittenkään...?

Koetin aamulla oikein urakalla saada lehtokurpan jousella, parin tunnin aikana nostettiin Taikan kanssa alun toistakymmentä kurppaa sammaleiden seasta yhden saaren synkässä kuusikossa mutta tuloksetta. Yhden ehdin nähdä livahtavan mättään taakse ja odottelinkin, tai paremminkin toivoin, jousi vireessä sen tulevan ennen lentoon lähtöä jommalta kummalta sivulta ulos mutta sieltä mättään takaa se sitten vaan hyppäsi. Taitaa tuo kurpan saanti jousella olla vähintäänkin yhtä vaikeaa kuin vaaleanpunaisen elevantin kaato Afrikassa - tavallinen elevantti on huomattavasti helpompi sehän ei vaadi muuta kuin paksun lompsan mutta kurppa vaatii paljon, paljon enemmän kuin paksun lompsan.
Joten aamulla itseäni ja Taikaa hauskuuttaessa kurppien perässä päätin että saan semmoisen vielä jousella jolloin siirryn jousimetsästyslegendojen harvalukuiseen joukkoon ennen kuin siirryn paremmille metsästysmaille ja sen kun vaan naureskelen pilven päällä olevalla ständillä...

Mahdettiin olla Taikan kanssa melko koominen pari kun painettiin kuusikossa peräkkäin välillä siten että välillä  jopa konttasin kymmeniä metrejä sammalikossa kuusen oksien alla kun koira selvitteli maajälkiä sahaten jokaisen tirpan jalanjäljen yksitellen - onneksi ei ollut ketään näkemässä...

Taisi olla muuten kolmas kurppa jonka olen nähnyt eläissäni maahan ennen sen siivittämistä ja sentään joinakin syksyinä olen ampunut haulikolla nelisenkymmentäkin kurppaa seisojalle...

No, sitten paistettiin makkarat sekä pekonit siirryttiin ja jänisjahtiin kortteikon reunaan. Taika kaivoi 3 jänistä joista yhteen pääsin ampumaan todella hienon ohilaukauksen. Taika merkkasi jäniksen ja odottelin sitä jousi puolivireessä mutta se lähtikin mylläriksi yllättävän helposti painostuksen alla hiukan odottamaani kauempaa liikkeelle ja teki laajan kaaren rantakoivikossa ennen kuin Taika sai tuulesta ilmavainun ja ampaisi perään. Seurasin sitä jussia jousella ja se pysähtyi sopivasti aukkoon - tietokone antoi laukaisukäskyn ja keppi mennä viipotti suoraan kohti jussia - niin hiuksen hienosti yli harteiden kohdalta että olin varma että nuolessa on tuppo karvoja... Eipä ollut, puhdas nuoli löytyi loivasta vastarinteestä n 40 metrin päästä eli jussipussi istui ampuessani siinä 35m huiteilla. No, aina ei voi osua mutta yritys oli kyllä hyvä. Näköjään ampumatietokonetta pitää vielä hieman säätää koron osalta...

Saaresta sitten siirryttiinkin kaverin hevostilan viljapelloille fasujen perään mutta "varmoja" fasuja ei hiukan yllättäen löytynytkään. Seurailtiin siinä sitten ajankuluksi yhden kaurispukin jälkiä kynnöspellolla tai ainakin jälkien koon perusteella  oletin että kysessä olisi ollut suurehko pukki, vaikea sanoa kun tuo kauris on mulle ainakin vielä melkein uppo-outo riistaeläin ja jos sen kanssa meinaa pelata niin siinä on kyllä opettelemista.

[Varjaagi]

OSA IV

Ja ei kaatunut nytkään mutta lähellä oli - tiedämpänhän nyt paljonko pitää ottaa ennakkoa jänikseen joka vetää namikat kaakossa 10 metristä sivulta koira kannoillaan  
Taika otti Välitörmännokasta täysvalkoisen jäniksen ylös ja eka kierroksella se ohitti minut jostain 40m päästä mutta toisella kierroksella sitten tultiinkin lähempää. Tajusin heti kun keppi lähti että nyt tuli vedettyä vaistomaisesti haulikkoswingillä ja -ennakolla kun nuoli jäin 10-20cm jäniksen häntätupsusta jälkeen. Tuo haulikkoswingin ennakko on ehkä jotain vajaan 10 sentinluokkaa jolloin suihku osuu etulavoille eikä pilaa paisteja. Eli siitä ynnäämällä semmoisella vajaan metrin ennakolla jussi saa kepin etupäähänsä...
Jäniksen huippunopeushan on tutkitusti 60km/h luokkaa ja jos tuossa ei ollut ihan täysi häkä päällä niin nopeus oli ehkä semmoista 45-50km/h eli 10-13m/s - apauttirallaa samaa luokkaa kuin mitä sillä metsolla jota JarkkoA ampui ohi ja ArtoY vaan ihaili. Sille metsolle olisi riittänyt onnistuneella swingillä ja mun kamppeilla semmoinen puolen metrin ennakko.
Jos taas jousi pysähtyy (swingi ei toimi) samassa tilanteessa niin metri eikä puolitoista riitä ennakoksi. Aina oppii kun ampuu ohi!!!!
Mutta kykeneekö sitä oppia hyödyntämään - täysin vaistonvaraisesti sillä tuommoisessa 1,5-2 sekunnin kohtaamisessa ei tietoisesti senttejä lasketa jos siinä meinaa pysyä mukana....

[Varjaagi]

OSA V

Lauantaina oli Oulunsalon metsästysseuran kaurisyhteisjahti. OSJM:n porukasta paikalla oli minä, Santtu ja Arto N. Käskynjaon aloitukseksi jahtipäällikkö esitti kysymyksen: "Montako Hiawathaa on paikalla". Mutta ehdottomasti asiallinen virne naamalla  
Me saatiinkin ihan ok passipaikat molempiin koira-ajoihin mutta kaurista ei vaan löytynyt. Ekassa passissa mäykky räjähti haukkumaan edessäni n 100m päässä ja kieltämättä pulssi pomppasi ylemmäs kuin vuosikymmeniin ruutipössykän kanssa - kerrassaan mukava tunne! Mutta haukku oli kuulemma vaan merkinantoa yöllisille jäniksenjäljille.
Siinäpä se kaurisjahti mutta jatketaan kunhan saadaan lunta jolloin kauriiden paikantaminen makuuksille on helpompaa.

Tänään sitten lähdettiin jänisten perään viime sunnuntaisille mestoille, Santunkin piti olla mukana mutta kahdeksalta tui tekstari "Xittu, mää pysty...jne..."
Eli meitä oli 2 haulikkomiestä ja minä sekä tietysti Taika. Ohjailin ruutiukot passiin ja odotellessa nakkasin ylimääräisen  pikku mutkan rantakortteikossa josta Taika pöläytti jäniksen ylös. Se lähti Taikasta semmoisen 20m päästä eli oli varmasti vielä syönnöksellä. Pojat eivät ehtineet passittaa ja jussi meni menojaan vartin ajon jälkeen.
Tultiin Välitörmän nokkaan, uusi passitus pystyyn ja Taikan kanssa lepikkoon... Taika selvitteli tuoretta yöllistä siihen malliin että annoin varoituksen puhelimeen: "Kohta lähtee..." Samassa näin välkoisen jäniksen n 20m päässä makuuksella ja koira meni kohti ohittaen sen n 5m päästä ylätuulen puolelta. Hain sopivaa lähetymisreittiä etten menisi kohti jussia ja pääsisin ampumaan mahdollisimman suoraan sivusta sitä makuukseen. Jussi alkoi nostelemaan takajalkoja kun olin reilussa 10 metrissä - ei muuta kuin suoraan liikkeestä keppi (testivuorossa avautuva leikkuri) liikkeelle kohti jussin vitaaleja. Tups... ja jussi perkeleenmoiseen karkuun. Taika oli kauempana sivussa selvittelemässä yöllisiä syönnöksiä joten se ei heti huomannut tilannetta. Jussi meni n 50m ja pysähtyi istumaan, menin varovaisesti nuolelle jossa oli verta ja karvoja jolloin sanoin puhelimeen että "lavoilta läpiammuttu jänis istuu edessä, antaa koiran ottaa se". Mutta samassa jussi lähtikin liikkeelle ja haulikko posahti passissa. Suoraan kävelystä ammuttu Trophy Ridgen leikkuri oli mennyt lapaluusta sisään ja tullut ulos keuhkojen takaa eli täydellinen vitaaliosuma nuolen mennessä kokonaan läpi. Vaan eipä se jussia paljon hidastanut - ruskea jänis, lehti puussa ja koiraton mies niin 110% osumallakin kyseessä olisi ollut vaikea yhtälö ratkaistavaksi...



Suolet pois, sikarit huuleen ja kupponen kahvia ennen kuin jatkettiin jahtia. Menin Taikan kanssa samaan 4-5 hehtaarin lepikkoon. Olin jo palaamassa takaisinpäin kun Taika sai selvän ilmavainun jolloin siirryi rauhallisesti sivuttain vastatuuleen katse haravoiden risukkoa. Toinen jussi oli jossain 13-14m päässä kaatuneen lepän vieressä ja Taika lähellä pitkin maata tuijottaen sitä tiukasti. Tilanne oli jollakin tapaa jähmettynyt paikoilleen ja sanoin rauhallisesti puhelimeen että "toinen jänis makkuulla, olkaa valmiina".
Otin ratkaisun käsiini ja keppi liikkeelle (vuorossa PPS)... Kävi vaan niin että nuoli oli kyllä kohdillaan mutta siinä ei ollut enää jussia ;-)))) Taika ajoi sitä pari kierrosta, haulikko puhui passissa ja Veli-Pekka puhelimessa: "Kaato"

"Eiköhän se jahtipäivä ollut sitten siinä...." - poimin nuolen makuukselta, puhdistelin sen ja harmittelin ohimennen muutaman sadasosasekunnin myöhästymistä sinänsä hyvässä laukauksessa.

Taika oli vielä kaadolla kun hoksasin parikymmentä metriä kuljettuani että perhana tuossahan on kolmas jussi reilussa kympissä! Oltiin sen verran jo melskattu lähistöllä että arvelin jäniksen lähtevän herkästi liikkeelle joten kumartuen alaspäin hain aukon risujen välistä ja PPS vaan liikkeelle - POKS!  Totesin puhelimeen että "täältä tulee sitten kolmas jussi nuoli kainalossa, äläkää ottako varasta kiinni niin katotaan mitä se tekee". Jussi lähti hitaasti makuukselta ja mennä hoiperteli lavoilla poikittain olevan nuolen tarttuessa aina väillä risuihin kiinni hidastaen menoa merkittävästi viitisentoista metriä ja alkoi "sheikkaamaan" aivan kuin hyvän osuman saanut hirvi viimeisillään eli nosteli päätään ylös ja huojui edestakaisin. Siihen se sitten jäi.



Hitto, kolme nuolta ja 2 jänistä - voiko paremmin natsata kohdilleen!!!!

Seuraavaksi on sitten taas kaatovuorossa leikkuri - vaikka vahva mutu alkaa sanomaan että pelkkä leikkuri ei ole jäniksellekään paras mahdollinen - paremminkin korkeintaan tyydyttävä kaatoteholtaan. Mutta jatketaan testiä loppukausi kun kerran on alettu testaamaan...
Leikkuri meni olkaluusta läpi, kahlasi kaikki vitaalit paskaksi ja tuli takimmaisten kylkiluiden kohdalta ulos ja jussi juoksi perusteellisesti silvottuna tavallaan kahdessa pätkässä jotain 70m kunnes pysähtyi haulisuihkuun. PPS:n osuma oli "vähän huonompi" kun se "vaan" lävisti pelkät kylkiluut ja vitaalit suoraan sivusta mutta siitä huolimatta jo pelkkä liikkellelähtö oli niin hidasta että sen olisi tavoittanut reippaasti perässä kävelemällä avoimellakin maalla. Lisäksi poikittain oleva nuoli hidasti sitä koko ajan.

Vaan en ole vielä nähnyt sitä kumijänistä josta perinnejousella ammutut PPS:n kaltaisilla kärjillä varustetut nuolet kimpoilevat taaksepäin - ne "kummijussit" on ilmeisesti aika harvinainen täällä pohjoisessa eivätkä toivottavasti koskaan levittäydy kunnolla tänne. Mutta kyllä semmoisten esiintymiseen Etelä-Suomessa on uskottava kun kerran yksi kokeneempi jousimetsästäjä on semmoisista kertonut!!!!

Ei ole tullut vielä ammuttua kaatoja miltään extremematkoilta vaan pikemminkin ihanteellisilta vaistomatkoilta eli max 12-13m. Uskon että PPS:n teho heikkenee siellä 20m kiepeillä mutta ei se pelkän leikkurinkaan kaatoteho parane matkan jatkuessa...

Mutta eiköhän ne kaadot tule vielä ammuttua kauempaakin molemmilla kärjillä joten perästä kuuluu...

[heko]

no perskule sentään.   Onnittelut hienoista kaadoista.  mielenkiintoset testit menossa . Paljon oon myös miettiny mitä kärkiä käyttää jänölle. Mielessä ois leikkuri riistakaulusn yhistelmä Jota lähenki kohta puolin testaileen,ennen töihin lähtöä. 

[Varjaagi]

Kiitos, kiitos - työvoitoista ja hyvästä tuurista..

Eilen oli ns "pölijien jänisten päivä" eli maa "mustana", jänikset valkoisia, merivesi korkealla sekä sopiva tuuli.
Samoin viime syksynä onnistuin pääsemään samanlaisena päivänä jahtiin ja saimmekin Taikan kanssa nostettua 7 jänistä mutta yhteenkään riistalaukaukseen ei syntynyt tilannetta. Tosin yhden jätin ihan tietoisesti ampumatta metrin päähän jalkojeni juureen kun a) kuvittelin olevani reilu ja antavani jussille tilaisuuuden ja b) tarkoitus oli ampua jussi lähtöön...  
Pari tyrin yrittämällä liian lähelle, parin jussin aivoituksia en kyennyt lukemaan eli ne karkasivat kun pysähdyin ja loppuihin sitten Taika törmäsi sukkana ennen kuin ehdin ampua tai huomata jäniksen.
Myös viime- ja tänäsyksynä on ollut joitakin vastaavia tilanteita mutta niihin on liittynyt kaikenmaailman kompurointia, taitamattomuutta ja huonoa tuuria. Jospa se nyt on ns. pää auki...

Kieltämättä eilen oli myös hemmetinmoista tuuria mukana mutta uskoisin että yhteistyö Taikan kanssa on alkanut pikkuhiljaa toimimaan ja jousimetsästystaito on kehittynyt. En lähtenytkään yrittämään millekään erikoisen lyhyelle etäisyydelle vaan ammuin heti kun oli selvä reitti nuolelle sen kummemmin matkaa miettimättä. Lisäksi toisen jussin tosiaankin ammuin kävelystä jota on kyllä ihan tarkoituksellisesti harjoiteltu muutaman sadan nuolen verran pitkin kesää ja syksyä. Myös ampumatekniikka on tullut muutettua vuoden takaisesta eli olen tietoisesti jättänyt matkan miettimisen kokonaan pois ja ampunut treeneissäkin ihan vaan 100% puhtaasti vaistolla keskittyen pelkästään nuolen osumapisteeseen maalissa tai elukassa. Noilla kaatamillani jäniksillä nousi lavan takaa semmoinen viehkon sininen pieni savuhattara - vähän niin kuin olisi polttolasilla poltettu pistettä...  

Arto osasi näköjään laittaa kuvatkin oikeaan järjestykseen eli ylempi on ammuttu leikkurilla ja alempi PPS:llä jonka kärjessä näkyy mitä melkoisin tuppu tavaraa...

[Smirkelimies]

Ens kerralla leikkaa noista Kärkkäisen pehmopupuista pesuohjelaput tuolta mahanpuolelta pois niin tulee tarinoihin vähä uskottavuutta. Kaks jänistä kolmella nuolella, joopa joo. Taitaa siellä vielä viivakoodilappukin heilua takajalassa jos tarkasti kattoo...

[Varjaagi]

OSA VI

Vaan kyllä nyt harmittaa kun Käkriäisen pehmolelut tuli ammuttua loppuun... Mutta tilauksessa on tusina täyteen ennen kauden päättymistä eli 5 valkoista ja 7 ruskeaa seuran kiintiöiden mukaisesti...  

Perjantai: vapaata joten ei kun jahtiin vaikka kotona olisi kuulemma vaikka mitä röörinrassausta, ikkunan- ja matonpesua...
Perskeleen akk... eikun siis rakas aviovaimo kehtaa edes sellaista ehdotella kesken jahtikauden ja vielä vapaapäivälle.
Taktikoin sen verran että kun tuolla radalla ei ole tullut käytyä sitten cuppikisojen että hoidan ratatreenin ja metsästyksen samalla kertaa. Ratatreeni tuli tehtyä, parisenkymmentä nuolta, mutta saalista ei ollut näkyvillä - ainakaan laillista sillä Taika nosti pyitä kolmeen otteeseen puihin ja minä vaan ihailin niitä ja siunailin että olipas hyvä kun tein metsästysseuran johtokunnalle esityksen pyyn saamisesta riistaeläimeksi ensi kaudella. Rehellisesti täytyy tunnustaa että myös metsästysrikos kävi mielessä mutta sain ravisteltua pirun olkapäältä huutamasta omiaan; "no ei se yks pyy mittään, eikä täälä oo vesisatteella kettään kyttäämäsä...."
Yksi urospyy ravasi koiran yläpuolella pitkin kuusenoksaa edestakaisin olematta ollenkaan tietoinen että vaara vaanikin ihan ihan toisaalla nuoli nokitettuna...

Lauantai: Henkan kanssa heti yhdeksältä Pajuniemeen jäniksien perään ilman ruutiapuja. Paikasta johtuen teimme vain yhden etukäteispassituksen ja siitä heti alkuun Taika ajoi jäniksen Henkan eteen mutta ei vaan keppi lähtenyt mutta vihellyksia kyllä kului - mille lie misulle Henkka vihelteli...  
Rantametsästä ei vaan alkanut löytymään mitään, ei edes kunnolla yöllisiä joten siirryimme Näläkähaasta paluumatkalla ylemmäs kuusikon reunamille. Aloin epäilemään että nyt on jussit kuusiryteiköissä oksien alla suojassa sateelta. Kun Taika löysi selvät yölliset niin ohjailin sitä pikkuhiljaa perässä väijyen ylemmäs kohti synkempiä ja synkempiä kuusikoita kunnes ajo rähähtikin käyntiin mutta sillä tavoin ettei jäniksestä saatu edes näköhavaintoa. Taikahan on ylösajavana "gundog:ina" sellainen ettei se työskentele ollenkaan jos ei mies ohjaa sitä läsnäolollaan mutta sikäli se eroaa kuitenkin varsinaisista "gundog"eista että ajaa ylösajettua riistaa jopa tunnin komealla haukulla sekä haukkuu myös lintuja puuhun. Mutta se ajaminen ja lintuhaukku ovat nyt vaan semmoisia ominaisuuksia joita olen tieten tahtoen suosinut... Taika on vissiinkin "ylösajavahaukkuvanoutava kissalintujäniskoira"  
No, se jänis meni minne meni ja me jatkettiin jahtia Henkan kanssa. Yhdessä vaiheessa heräsi hillitön halu kertoa Henkalle eräs hauska jahtijuttu, en nyt muista mikä niistä monista, mutta kun pysähdyimme aukiolle naureskelemaan jutulle minun ollessa selin koiraan niin Henkan naama yhtäkkiä jähmettyi: "Kato tuo koira.... no nyt se lähti..."
Ja tosiaankin, jänis lähti siitä 5-6m päästä kuusen oksien alta ja Taika perään kitarisat vähintään 10 tuumaa ulkona...
Taika oli kuulemma napannut yhtäkkiä vainun jäniksesta ja Henkka oli tajunnut sen hetkeä ennen kuin jänis lähti liikkelle - mutta liian myöhään. No sekin meni minne meni. Kaiken kaikkiaan olimme liikkellä vajaat 6 h ja kieltämättä meillä kaikilla kolmella tuntui hiukan jaloissa...

Sunnuntai: Aamulla yhdeksältä Henkan jahtimaille Karhuojan kohdalla rantametsiin. Eipä löytynyt yhtään jänistä mutta kahvi oli hyvää ja raitis ilma teki hyvää...

[Ari_S]

Lauantai klo 13.00 näädän rautojen syötitys, otin taljan mukaan jos jotakin näkyisi kiertelin läheisiä kuusikoita ja suon laitoja jos vaikka jänis...lunta oli vielä jäljellä n 5cm paikoitellen, teeriä pomppi jaloista ja pyitä useita. Matka jatkui kunnes isot metson jäljet näkyi lumella,no niitä siinä ihmetellessä rymähti lentoon 25m päästä.Vielä ehtii pellolle kytikseen ja jälkiä siellä olikin jäin mielestäni hyvään passiin näki joka suuntaan,peltohan oli jo metsittymään päin 18.00 alkoi epäilyttää koska alkoi sataa,tuumasin että antaa olla otsalampun valossa lähdin kotia eri laitaa peltoa mistä tulin tuoreet jussin jäljet!! ja pitkää pakoloikkaa takaisin metsään,oli tulossa mutta kun loppui usko kesken homma kuivui siihen.Kävin ihmettelemässä kaverin erikoista näätää oli perse eellä pakittanu koteloon ja vielä jäänyt niihin,uskottava oli kun kuvakin löytyi todisteena.     sunnuntai herään jo 6.30 kekkuloin aamun ja 9.00 liikenteeseen taas jousi mukaan, alkaa heti lupaavasti hirvi rymistää taimikosta vilinä vaan käy matka jatkuu varttuneeseen männyntaimikkoon,sumussa ja hämärässä koppelo hyppää maasta nousee puoleen puuhun, viipyy hetken ja katoaa sumun sekaan kk taaksepäin olisin virittänyt.Hiki pukkaa päälle ja hidastan etenemistä on liikuttava kuin jousimetsästäjä, etenen nyt hiljalleen ja varon oksia yms nuoli nokitettuna ja laukaisulaite valmiina,jussi hyppää kuusen alta liikenteeseen ei auta vihellykset eikä mitkään,jään paikoilleen ajatuksena että heittää vaan lenkin ja palaa samalle makuulle 20min menee ei näy... Matka jatkuu eikä sama toistu enää, olipa lähellä ensimmäinen jousella saatu saalis no minkäpä teet suuntaan järvelle, jos joku sorsa ois ei näy majan pesälläkin on hijaista kumppari hörppää vettä, alkaa sarvipäät korvaan kuiskuttaa oist ottanu haulikon suolistaisit jo jänistä 20m matkaa ois jääny niinpä kai . Nousen rinnettä ylös suuntaan suoraan kotia pakkaan auton ja ipanat 3viikon päästä takaisin, sovittiin kaverin kanssa näätä jahdista jos on lunta otan itse jousen kaveri haulikon, aikoi syödä piponsa jos saan näädän jousella....

[Varjaagi]

Perhana, ei muuta kuin syötä sille kaverille se pipo!!!!

Tuli näköjään vähän ramppaamisesta väsyneenä uhottua tusinan pitkäkorvan saamisesta tälle kautta...
Seuran metsäjänis kiintiöstä, 5kpl, on jäljellä 2 eli olen ampunut yhden haulikolla kuten myös 2 rusakkoa jolla ei ole kiintiötä. Siis kaiken kaikkiaan 2j+1h+2h = viisi pitkäkorvaa ja siis seitsemän puuttuu tusinasta.
Jos ja kun noudatan kiintiötä niin metsissä, rantaryteiköissä ja pelloilla juoksee 2 metsäjänistä ja 5 rusakkoa - jousella, haulikko kun on puhdistettu ja rasvattu ratakautta varten...   

[Varjaagi]

Jessus sentään kun poika teki hyvää jäniskeittoa!!!!

Jaakko Nuutilan "Riistakirjan" ohjeen mukaan - tosin aika työlästä kun ensin jussi laitetaan leivinuuniin ja siitä sitten räävitään keitto kasaan. Mutta mitäpä nuo riistaruokaharrastajat ei tekisi elleivät näkisi vaivaa nautintojen takia...

[Varjaagi]

Ei se jäniskeittoresepti ollutkaan tuosta em. kirjasta vaan ihan omasta päästä - no siitä huolimatta hemmetin hyvää.
Pojan mukaan Riistakirjassa on todella hyvä reseptejä joten kirjoitelkaapa pukille jos on lahjatoiveita... tosinensin pitäsi saada sitä riistaakin