05/07/20 - 03:32 ap


Kirjoittaja Aihe: Ja elukkaa kaatuu...  (Luettu 179588 kertaa)

Varjaagi

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 7419
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #15 : 29. Marraskuu, 2012 - 15:59:24 »
OSA VII
Viikonloppuna olen Hekan järjestämässä Ökyjahdissa, huomenaamulla lähden ajelemaan Lapuaa kohti ja kieltämättä ilmassa on "suuren urheilujuhlan tuntua" ...
"Varjaagi - asiallista koirailua jo vuodesta 1960."

PioneerII

  • Full Member
  • ***
  • Viestejä: 122
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #16 : 30. Marraskuu, 2012 - 09:31:07 »
Ökyjahti.... :D Kireitä jänteitä. Toivottavasti tulee saalista.

Varjaagi

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 7419
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #17 : 30. Marraskuu, 2012 - 11:19:07 »
Ei se saalis ole mulle enää tärkeintä vaan hyvät ja hauskat tilanteet. Mitä noilla lakeuksilla on tullut käytyä jahdissa niin riistaahan siellä on mukavasti tai ehkä paremminkin Oulun seudun mittapuulla "niin maan vitusti" rusakoita, fasuja ja peltopyitä. Peltopyyn jahtiaika on loppunut jo 31.10 mutta kuulemma kaikki muu laillinen riista on ammuttavissa...

Jahdissa on 5 paikallista seisojaa (2 lepää välillä) ja nehän  ovat tunnetusti oikeita tappokoneita mutta siitä huolimatta mulla on oma koira mukana riistavarmuuden maksimoimiseksi  :P - no ei vaiskaan mutta kun tuo syksyn työtilanne on ollut yhtä perhanan härdelliä niin meidän yhteiset jahdit ovat jääneen aika vähiksi ja en yksinkertaisesti raaski jättää sitä kotiin ulvomaan...
"Varjaagi - asiallista koirailua jo vuodesta 1960."

Varjaagi

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 7419
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #18 : 03. Joulukuu, 2012 - 09:50:39 »
OSA VII jatkuu...

Jos hauskuus ja lukuisat riistatilanteet erittäin hyvässä seurassa kiinnostaa niin kannattaa nostaa kannettava syliin viimeistään elo-syyskuun vaihteessa ja tarkkailla silmä kovana milloin seuraavaan Ökyjahtiin aletaan haalimaan porukkaa kasaan... oli meinaan sellainen reissu!

Perjantai 30.11

Pakkailin siinä puolilta päivin jahtikamppeet ja Taikan autoon ja suuntasin kohti Lapuaa Nivalan kautta. Sieltä kyytiin tuli Kukkosen Asko jonka "työhuoneessa" vierähti hetki jos toinenkin jutellessa sekä valokuvia ja trofeita katsellessa. Taika piti epäsosiaalisesti huolen siitä että talon chiricahua Riisi pysyi kurissa ja vähintään 3 metrin päästä minusta...
Majapaikkana toimineeseen Notkon Hovin saavuttiin siinä 19 kieppeillä. Paikalla oli vasta Hakolan Risto, Heka ja Mäkelän Jukka loppujen tippuessa paikalle pitkin iltaa. Jukka Mäkelällä on semmoinen pulju kuin "Game Bird" joka järjestää alueelle metsästys- ja elämysreissuja erilaisina paketteina - niin kuin tämä meidän Ökyjahti.
Kevyeksi iltapalaksi nauttiin Olavi Pennasen tuomaa kauriin sisäfilettä...


Lauantai 1.12

Kokoontuminen oli sovittu aamukahdeksaksi ja paikalla oli 9 metsästäjää ja 3 koiranohjaajaa. Arveltiin että jahtipäivästä tulisi koirien toiminnalle hankala ja miehille kylmä kun pakkasta oli 11 astetta ja tuulta metreissä saman verran. Jakaannuimme 4 ryhmään eli 3 seisoja porukka ja me jouduttiin Taikan kanssa epäsosiaalisina yksilöinä ihan omaan porukkaan varsinkin kun ilmoitin että kaikki löytyvä riista on sitten 99% varmasti vauhdikkaasti ilmassa tai 100 lasissa juoksussa eli yhtään helppoa tilannetta ei tule... ::)
Etukäteisarvelu jahdin kulusta oli että luuluu-nuolet lentäsivät myrskyssä kylkimyyryä ja tuuli veisi puhtaasti ilmavainulla toimivilta seisojilta hajut vähintäänkin seuraavaan pitäjään - odotukset olivat siis aika realistiset.
Oli aika aavemaisen tuntuista liikkua avoimessa peltomaastossa kun liki ainoa ääni mikä kuului oli tuulen ulvonta, 100m päässä liikkuvat koiran ohjaajat nostelivat välillä´pillejä suuhunsa mutta mutta vihellykset katosivat tuuleen. Taikalla oli sähköinen piipparipanta joten meillä ei vastaavaa ongelmaa ollut ja Taika pysyikin ihan kivasti hyppysissä.
 
Nostoja ja osittaisia törmäyksiä alkoi tulemaan mutta vielä siinä vaiheessa olin tavallaan jäässä ja koiran lukeminenkin hieman takkusi aamutuimaan joten pari ensimmäistä nostolintua meni sivu suun eikä keppi lähtenyt. Vaihdoin pokakäteen ihan rehellisen karvakintaan ja skarppasin ajatuksella että kun kerran työpari tekee tosissaan töitä niin mulla ei ole vara mokata muuten urakka kusee...
Sitten olikin fasu 100% varmasti piikissä koiran edessä ja kävelin Taikan taakse komentaen sitä "MENE!" Jousi vireeseen ja vitunvittu... missä nuoli....kas, kas, poikittain pokakäden päällä ja vahinko oli todella lähellä kun nokki oli kuitenkin jänteessä kiinni. Ei muuta kuin tauolle ojapohjalle tuulensuojaan ja bilikan kädenlämmittimet kinttaisiin ja järsimään umpijäistä suklaapatukkaa - on se kovaa tämä suomalaisen erämiehen elämä. Jos ei ole ollut helppoa esi-isilläkään niin eipä se ole helppoa aina nykyäänkään. Kun suklaa oli sulanut suussa ja kädet lämmenneet vaihdoin pokakäteen paksun hanskan että saisin pidettyä etusormella nuolen hyllyllä.
Seuraava nosto oli hieman yllättävämpi kun Taikan paikantaminen ei ollut tarkkaa mutta keppi kuitenkin lähti ja miten se lähti... iso sulitus heitti nuolen perää ja tuuli vei fasua... :-\
No joo, nyt mennääkin sitten täydellisesti tuurilla eikä yhtään  taidolla... Taika löysi hyvän maajäljen ja vaihdettiin peltoaluetta minun ounastellessa että nyt on se Lapuan ainut rusakko edessä. Taika nakkasi tappovaihteen päälle painautuen matalaksi mahan viistäessä maata ja vauhdin pysähtyessä lähes kokonaan eli rusakon täytyi olla ihan edessä. Rusakko makasi sängellä 5-6m päässä mutta Taika oli välissä joten lähdin kiertämään sivulle kepin heittoa varten. Rusakko heitti ykkösen silmään, loikkasi sivuun ja minä puolestani heitin kepin se harteiden yli, jatkumona Taika heitti myös ajovaihteen päälle ja kiljuminen alkoi. Ajo meni suoraan koko peltoaukean yli johonkin 7-800m päähän ja aloin odottelemaan koiraa takaisin. Ja sieltähän se tuli jonkun ajankuluttua mutta yllätyksekseni rusakko oli yhä ajossa ja vain n 100m edellä suunnaten viereiseen korkeakasvuiseen parin hehtaarin pakettipeltoon. Siirryin lähemmäs ja vaihdoin luuluu-nuolen pois että olisi edes jonkinlainen mahdollisuus ampumiseen vähänkin kauempaa. Rusakko heitti heinikossa kolmeneljä kierrosta ja tuli suoraan kohti sänkipellolle. Välimatkaa jäi joku 40m ja Taika heitti ajon kesken läheisessä metsikössä. Aika erikoinen rusakkoajo sillä yleensä ne painavat 4km tuohon suuntaan ja 6km johonkin toiseen suuntaan eivätkä jää pyörimään.
Taika nosti seuraavaksi ison peltopyyparven joka laskeutui n 200m päähän mutta kun peltopyy ei ollut laillista riistaa joten matka jatkui pitkin ojanvarsia fasujen perässä. Karkuutimme pari fasua ihan kelpo tilanteista mutta minä olin jotenkin jäässä... Heitin taas kepillä yhdestä nostosta fasua mutta ohi meni sen verran raakasti että päätin täysin vittuuntuneena mennä läheiseen männikköön etsimään jäniksiä. Lunta ei ollut yhtään joten jäljistä ei ollut apua ja aloin lyömään lämpimikseni tossua toisen eteen sahaten tuulta vasten tasaisen tappavasti. Taika otti maajäljen pellon reunasta ja vei minua syvemmälle männikköön, jäljen suoraviivaisuudesta arvasin että nyt on kyseessä villifasu... Fasu alkoikin olla piikissä ja valmistauduin ampumaan ajatuksella että nyt tippuu saatana kun täällä ei tuulikaan ole haittana. Siitähän se lähti ja suoraan sivuttain, PPS kärkinen luuluu-nuoli vei nakkufasulta pyrstön ja jäi pysyvästi lapualaisten ihmeteltäväksi männyn latvuksen runkoon kiinni.
Metsikkö tuli perkattua ja lähdimme taukopaikalle. Koko porukan saaliina oli 1 maahan ammuttu fasu ja punaiset tuulenpolttamat naamat...
Olin kokoajan pitänyt taskussa yhtä bilikan kädenlämmitintä ja vaihtanut sitä taskusta toiseen joten minun hyppyset olivat ehkä porukan toimivimmat - kerrassaan hyvää rihkamaa... Tuulta oli sen verran että päätimme hylätä ajatuksen makkaranpaistosta sillä kukaan ei olisi tarennut tököttää niin kauan notskilla että makkara olisi lämmennyt joten ei kun peltoon vaan lyhyen riistanpaikannuspalaverin jälkeen.
Kun aloimme purkaantua tauolta niin Perttilän Vesa alkoi yhtäkkiä änkyttämään Tu, tu, tut tututtutuuuu jäkäö jäkk, jäkk jännn... ja kädet vispaamaan johonkin horisonttiin... Kysymys ei ollut sairaskohtauksesta kuten aluksi luulimme vaan valkoisesta metsäjäniksestä joka tuli jostain ja meni johonkin ihan autojen vierestä - minusta siihen oli matkaa reilu 5m joten hollilta meni mutta minkäs teet kun kukaan ei osannut suomentaa Vesan änkytystä... ;D ;D ;D ;D
Aloitimme Taikan kanssa sahaamisen oja ojalta alueella minkä seisojat olivat käyneet läpi pariin otteeseen. Kun menimme myötälaitaiseen niin Taika pudottautui heinikkoisen ojan pohjalle eikä siitä näkynyt heinien seasta kuin villisti vispaava häntä joka kertoi yhdessä röhkimisen kanssa että siellä oli taatusti tuore fasun hajujälki, hippailin siinä rinnalla jousi puolivireessä kun Taika yhtäkkiä nousi ojasta ja veti vainua minun seläntakaa rynnäten jaloistani vastatuuleen - olin kulkenut 2-3m päästä avoimessa sänkipellossa makaavan rusakon ohi kun katse oli keskittynyt ojapenkkoihin pomppufasua odotellen... >:( Rusakko nakkasi heti mutkan ja ei kun tulta jostain kahdestakympistä - mutta luuluu tipahti melkinpä tismalleen puoliväliin kun lento-ominaisuudet suoraan vastatuuleen loppuivat totaalisesti kesken... :D :D
Kello alkoi lähennellä kolmea joten suuntasin kohti autoja osan porukkaa jo siellä odotellessa verenhimoisimpia saalistajia. Lähellä autoja Taika otti sänkipellosta maajäljen ja alkoi edetä vauhdilla jolloin minunkin oli lyötävä hölkäksi, arvasin mutkista että siinä on uusi ja tuore linnun jälki mutta miksi fasu juoksisi pitkin sänkipeltoa kaikkien saalistajien näkyvillä??? Taika pysähtyi äkisti ja painoi itsensä alas joten lintu on taatusti ihan edessä...
Ojan penkasta pistikin esille nakkufasun kaula ja siinäpä kaikki päivän kolme saalista aseteltuna samalle tarjottimelle - ainut, ensimmäinen ja viimeinen... Nostin jousen jostain 4m päästä ja tarkensin polttopisteen reilut 10cm silmistä alas... Jonkin alkoi kuitenkin epäilyttämään, laskin jousen ja annoin Taikan ajaa linnun lentoon ja sehän oli nakku peltopyy eli nounou-lintu...
Hurjan jahtipäivän saalissaldo oli kokonaisuudessaan 3 lintua - kaikki maahan ammuttuja ja sitten oli lukuisa määrä ohilaukauksia lentoon. Seisojat olivat saaneet olosuhteista johtuen vain muutaman seisonnan koiraa kohti ja Taika 7 puhdasta lintu- ja 2 rusakkonostoa eli todella hyvin (törmäyksiähän ei lasketa). Mulle kertyi laukauksia lentoon 3,5 (0,5 = se nuolen tipahtaminen!!!) ja sitten 2 juokseviin rusakoihin eli sekin oli ihan ok määrä mutta saaliina vain nakkufasun pyrstösulat.
Saunomista, virvokkeita, nauramista jahtijutuille ja paskanjauhannalle, kauriin paistia ja fasun rintaa lisukkeineen sekä pikavisiitti paikalliseen pubiin iltatoimintoina. Välillä käytiin haistelemassa ilmaa pihalla ja hyvältä näytti kun taivaalta tuli lunta ihan hiljakseen ja oli lähestulkoon tyyntä. (jatkuu....)
« Viimeksi muokattu: 03. Joulukuu, 2012 - 19:41:15 kirjoittanut Varjaagi »
"Varjaagi - asiallista koirailua jo vuodesta 1960."

makepee

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 35
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #19 : 03. Joulukuu, 2012 - 19:22:50 »
Mukavaa luettavaa nämä Varjaagin jahtireissut.. sana on hallussa, kuin myös jousikin!! Elukkaa kaatuu...

Varjaagi

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 7419
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #20 : 03. Joulukuu, 2012 - 19:43:24 »
Äläs nyt Makepee - sunnuntaista kertovassa jatko-osassa alkaa sitten varsinainen lahtaaminen - lauantai oli vain semmoista taiteilua paleltumisen ja vitutukseen kuolemisen välimaastossa arktisissa olosuhteissa... ;)
"Varjaagi - asiallista koirailua jo vuodesta 1960."

JuhaSA

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 1138
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #21 : 04. Joulukuu, 2012 - 06:22:36 »
Jätä ny yks rusakko mullekki! ::)
52" Bodnik Kiowa 1 piece Recurve

makepee

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 35
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #22 : 04. Joulukuu, 2012 - 15:57:06 »
Luin tuossa koko paketin eli osat I-VII, ja kyllähän siinä elukkaa jo kaatuikin!
Mietin, että sen lukeminenhan toimii aloittelijalle varsin hyvänä mielikuva/ mentaalisena harjoitteluna tulevaa elämäni ensimmäistä jahtia ajatellen! ;D
Jokohan sitä itsenäisyyspäivänä ehtis jonnekin rämpimään?
Takapihallakin  yhtenään käy yks rusakko härnäämässä..kyllä tekis mieli losauttaa, mutta oishan se noloa, jos se loikkis naapurin tenavien lastenhuoneen ikkunan alle tekeen kuolemaa.. Niin ja kieltäähän tuo metsästyslakikin tuohon puuhaan sortumisen. Sadastaviidestäkymmenestä metristä puuttuu se 130m!
Niin, että sitä jatko-osaa odotellessa..

Varjaagi

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 7419
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #23 : 04. Joulukuu, 2012 - 19:28:47 »
Osa VII (jatkuu)

Sunnuntai 2.12

Kokoontuminen oli sovittu tällekin aamulle kahdeksaksi, ampujien pääluku säilyi yhdeksässä mutta muuhun koostumukseen tuli hiukan muutoksia siten että eilen mukana ollut kahden bretonin ohjaaja oli vaihtunut lyhykarvaisen saksanseisojan naisohjaajaksi. Hekalla oli mukana myös mäyräkoira Iitu joka oli kuulemma ohjelmoitu toimimaan tänään seisojana - kuten tunnettua hyvästä reppukoirasta on moneksi...
Oli lähestulkoon tyyni, pakkasta 12 astetta, maassa muutaman sentin lumikerros ja miehistö kovassa iskussa huolellisen iltatankkauksen ansiosta - olosuhteet siis hipoivat täydellisyyttä joten odotukset olivat ns. tapissa

Me jatkettiin Taikan kanssa  antivieraskoreasti kahdestaan ja muut olivat jakaantuneet kolmen eri seisojan taustajoukkoihin joista yhtä vahvisti Hekan mäykky.

Saavuimme samoille mestoille kuin eilenkin sillä mitäs sitä turhaan alueita vaihtamaan kun kerran on riistaa. Lähdin Taikan kanssa suurehkon peltokanavan vartta myötätuuleen tarkoituksena alkaa sahaamaan pelto-ojia sieltä vastaiselle. Annoin koiran edetä myötätuuleen jotain 15-20 m kerrallaan, komensin sen sitten aina takaisin ohjaten sen kanavan varren heinää ja pajukkoa kasvaville reunoille.
 
Yhtäkkiä lähtöpaikalta kuului huuto ”seis” ja vilkaisin kun selkäni taakse, sieltä tuli seisojan nostama ukkofasu lujaa suoraan ylitseni, sain hyvän vedon linnulle noin 5-6 m korkeudella lentävälle linnulle mutta juuri kun veto oli valmis se teki jyrkän mutkan ja keppi jäi jänteelle…
Taika sai pian maajäljestä kiinni ja kaikesta päätellen se oli todella tuore eli ei muuta kuin rauhallista kulkua koiran jäljessä tuhansien ja tuhansien riistatilanteiden jalostamat äärimmäisen nopeat refleksit viritettynä… joopa joo  ;) :D
Taika veti maahan ja hidasti kulkuaan ihan etanaksi ja pysähtyi paikoilleen tuijottaen erillistä heinätupsua penkalla…siirryin koiran ja merkatun paikan kanssa linjaan että nouseva lintu lähtisi mahdollisimman suoraan poispäin… MENE!!!
Taika loikkasi tappoaikeissa tupsuun mutta nosti päätään hölmön näköisenä ja katsoi minua kuin sanoen että "ei täällä mitään ole"…samassa nakkufasu hyppäsi Taikan alta suoraan kohti ja mulla meni pasmat totaalisesti sekaisin siinä päälle hyökkäävää fasua väistellessä. Taika otti kuumana kuin kekäle perkeleellisen peräänmenon ja minä annoin sille piiippiä pantaan – ilman minkäänlaista vaikutusta. Muutaman sadan metrin jälkeen koira palasi luokseni ja me keskustelimme hetkisen tuosta liian pitkästä peräänmenosta. Tosin keskustelu oli niin yksipuolista että sain ajatuksen kokeilla piippiä ja sehän ei toiminut. Pudotin illalla ”roiskevesitiiviin” lähettimen juomakippoon mutta koska sain sen sieltä samalla siunaamalla pois kiposta ja ravisteltua kuivaksi ei tullut mieleen testata tai saati kuivatella sitä sen kummemmin.
 
On se tämä suomalaisen erämiehen elämä yhtä vittua, suklaapatukat umpi jäässä ja bonuksena sähköinen tietoliikenneyhteys isännän ja koiran välillä katkeaa – täytyy vaan ihmetellä esi-isien selviämistä täällä synkässä ja karussa maassa.

Pari törmäystä ja sitten kunnon nosto, keppi sujahti muutaman sentin ukkofasun selän yli, siis todella läheltä. Sitten pari koiran lukuvirhettä joista voisin kyllä laittaa kunnon sähköpannan omaan kaulaan ja antaa lähettimen Taikalle josko tässä alkaisi itsekin oppimaan jotakin... >:( >:( >:(
Taas hyvä haju ja Taika merkkaa linnun nopeasti eteensä eikä tällä kertaa pysähdy vaan loikkaa korkealle hyppäävän linnun takapäähän kiinni ja höyhenten pölinä alkaa… koetan ehtiä hätiin mutta myöhästyn. Pyrstötön nakkufasu nousee korkealle ja suuntaa yli peltojen Taika perässään minun huutaessa seis- ja ja paikka-komentoja niin paljon kuin vihellysten välillä pystyy… Vitut menkööt… Taika palaa suu täynnä persehöyheniä ja pyrstösulkia oksentaen mahaansa tyhjäksi – ihan oikein perhana!!

Eilisen viiman ja pakkasen ärsyttämä kurkku alkaa olemaan huutamisesta siinä kunnossa että ääntä ei tahdo lähteä ja ohjaamisessa pitää tyytyä sitten pelkkiin vihellyksiin ja läheltä käsimerkkeihin – ei varmaan pysy hyppysessä kun on niin kuumana tilanteista. Mutta jatketaan jahtia, sitä vartenhan tänne on tultu.

Nousen romahtaneen ladon katon päälle ja seuraan uteliaisuuttani kiikareilla seisojien toimintaa – varsinkin sen naisohjaajan koira näkyy tekevän vauhdilla laajaa hakua kuin kone käsi- ja vihellysmerkkien mennessä perille näyttävästi. Koira saa seisonnan ja ampujat ryhmittyvät paikoilleen, fasu nousee ja 3 luuluu-nuolta on ilmassa mutta eipä vaan yhtään fasussa… hähä häh hää… Koirien toiminta on ihan eri luokkaa kuin eilisessä tuulessa kun haju liikkuu nyt tasaisesti ja ilmavainuiset koirat paikallistavat riistan nopeasti – kerrassaan hienoja koiria kaikki. Ohjaajat eivät anna, kuten koeseisojien kanssa yleensäkin toimitaan,  koirien kertaakaan merkata maajälkeä mutta meitäpä ei Taikan kanssa semmoinen junttimaisuus kuin maajäljen seuraaminen haittaa, joskus tai siis useimmiten siitä on selvää etua riistatilanteiden suhteen kuten vaikkapa eilisen kovassa tuulessa oli. No, ”gundog” ei ole seisoja eikä seisoja ole ”gundog”, tuon hienon englanninkielisen termin voisi suomentaa rehellisesti reppukoiraksi – ainakin meilläpäin se merkitsee hyvää jahtikoiraa rotuun, kokoon, seksuaaliseen suuntaukseen tai sukupuoleen katsomatta ja sen työskentelytapa muokkaantuu tiiviissä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa isännän kanssa ilman turhia krumeluureja ja ohjeistuksia - ja mikä parasta sille saadaan monipuolisesti riistaa kuin riistaa ilman mitään hienosteluja.

Noin kilsan päässä autoilta aloitan sänkipellon ojien sahaamisen vastaiselle, mennään muutama oja kunnes Taika törmää pieneen peltopyyparveen ja sitten taas perään meno, en edes yritä viheltää vaan lyön sikarin suupieleen ja odottelen vaikkei Taika lähtiessään sanonut I’ll be back. Siinä tuprutellessa huomaan liikettä muutaman metrin päässä edessä, siihen oli jäänyt peltopyy uros joka alkoi ruokailla tietämättä mitään olemassaolostani. Todella kaunis lintu ja kieltämättä harmitti kun se sai ”hieman” kyytiä ja haukkumista kun Taika palasi takaisin peräänmenosta.
Seuraava äkillinen nosto hieman liian kaukaa minusta ja täydessä vedossa ollut keppi jäi jänteelle mutta seuraava haku oli taas niin hidas että ehdin koiran lähelle ennen nostoa ja keppi ilmaan.. ei vittu, taas hieman yli…ehkä lähempää kuin edellisellä kertaa mutta kumminkin yli. Ilmassa leijui pari höyhentä mutta nehän saattoivat olla rajun lentoonlähdön irrottamia tai sitten nuolen… päätin että nuoli meni niin läheltä että höyhenet pölähti, tai no joo, tai varmaan ihan vähän pölähti... ::)
Nyt riista alkaa olemaan tykistötermeillä ilmaistuna ”haarukassa” ja koska olen tykistön kersantti niin tiedän siitä että seuraava nuoli osuu!!!! Rauhoitan hieman itseäni sillä vaistolla ei osuta hampaat irvessä vaan ampumalla rennosti aivot totaalisesti narikassa. Onneksi koiran ohjaaminen ja liikkumisen jatkuva huomioiminen pitää ajatukset pois ampumisesta niin tiedän että kohta näillä lakeuksilla raikuu isojen apinoiden voittohuuto – perkele, kiipeän jonkun ladon katolle ja huudan sieltä  >:( >:( >:(
Lasken pikaisesti mitä nyt on tullut syydettyä keppiä lentäviin fasuihin, olisiko yhteensä 5 nuolta eilen ja tänään.. ei vielä paha mutta kohta on… Toisaalta ohiampuminenkin on ihan hauskaa koska sekin on aina ”tilanne”.
 
Sovittu makkaratauko lähenee ja lähden suuntaamaan autoa kohti. Nyt törmäys muutaman fasun parveen ja kun koira palaa peräänmenosta funtsin että josko tähän olisi joku jäänyt juromaan kuten äskeisestä peltopyyparvesta jäi. Ohjaan haun sille kohtaa mistä parvi lähti ja kun ensimmäinen 5 minuutin perkkaus ei tuottanut tulosta tuon Taikan samaan paikkaan eri suunnasta, ei vieläkään, no jo on kumma… Kolmas haku samassa paikassa, Taika painautuu alas ihan kuin näkisi jotain pellossa. Siirryn koiran taakse ja alan jännittämään jousta… ukkofasu hyppää ja PAM!! Höyhenet pölisevät ilmassa mutta fasu on takuuvarmasti Taikan suussa eikä enää missään lakeuden ilmatilassa!!! Nuoli on lävistänyt linnun keskeltä selästä rintaan ja jäänyt siihen. PERKELE, siinä se on!!! Istun perseelleni peltoon ja otan fasun käteen ja Taikan kainaloon – yks kuppanen fasu ja mies melkein vääntää itkua koira kainalossa  ;D ;D ;D
Vilkuilen ympärille ja etsiskelen latoa minkä katolta huutaa. Onneksi sellaista näy kuin taivaanrannassa jonne on ihan liian pitkä matka. Ja ei se varmaan muutenkaan olisi ollut ihan viisas veto – se huutaminen meinaan…

Tossua toisen eteen ja autolle peltokanavan vartta pitkin. Taika saa vainun sen toiselta puolen ja menee hajun perässä kanavan pohjaa pitkin kunnes jää pettää ja peräpää uppoaa veteen. Nostan Taikan vedestä ja kuivaan sen riisumaani villapuseroon – äkkiä autolle ja koira johonkin autoon lämpiämään koska pakkasta on kuitenkin toistakymmentä astetta.

Nuotiolla on nauravaista porukkaa ja Hekan Toyota maasturin konepellillä komea nippu saalista – ”No, mites Varjaagilla?”
 ”On tuolla yks repussa – lennosta puotin perkele…”
Kätellään puolin ja toisin sekä vaihdellaan ”tilanteita”, niitä oli kertynyt joka jampalle ja fasuja ”nurin” yhteensä 12kpl – eilen ”vain” 3 joten kyllä päivillä on eroa. Minun ampuma fasu oli ainut lennosta pudotettu, kaikki muut oli ammuttu seisonnasta ja pari ”muuten vaan maahan” jäljityksen jälkeen. Perinteiset saaliskuvat monella kameralla ja makkaraa naamariin. Sovittiin että vielä noin tunti jahtia ja sitten kämpän siivoukseen ja kotimatkalle.

Taika oli suhteellisen kuiva joten päätin lähteä loppuajaksikin sen kanssa peltoon mutta kun kyselin että "kiinnostaisiko jotakuta satavarma lentoonampuminen ja tosi epävarma saalis" niin eipä noita ollut mukaan lähtijöitä jonoksi asti  :D :D

Suuntasin kohti Kyröjoen rantatörmää ja kun pääsin sinne niin näin kun fasu juoksi jäätä pitkin joen joen yli eteemme. Ajattelin että tuosta otetaan sitten toinen reppuun mutta kun tulin lähelle lintua huomasin että jäässä oli märkiä kohtia, siis todennäköisesti sulaa tai ohutta jäätä lumen alla…pois täältä ja pian…
Rantapenkan korkeimmalta kohtaa näin kun rusakko makasi apauttiarallaa 20m päässä  paljaalla sängellä ja Taikan kulkusuunta semmoinen että se saisi pian siitä vainun…ei vittu, melkein sula joki vieressä… juoksin rusakon ja joen väliin ja ajoin sen ylös joesta poispäin. Ajo lähti poikki peltojen ja huokasin hetkeksi helpotuksesta mutta parissa minuutissa haukku alkoi lähestyä, rusakko oli samassa joen jäällä juosten sitä puoliväliin ja kun töppöset alkoivat kastumaan niin se pyörähti omia jälkiään takaisin lyöden hyylään rannan heinätupsuihin. Perkele, Taika menee taatusti maajälkeä suoraan jäälle jos en saa rusakkoa liikkeelle ennen sitä. Pudotin jousen kädestä ja juoksin kohti rusakkoa joka lähtikin liikkeelle ja juoksi melkein Taikan suuhun jolloin ajo kääntyi taas pois joelta. Onneksi tuli pikainen hukka ja koira jätti rusakon sinne jonnekin. Koiran hukkuminen on semmoinen tapahtuma etten halua olla semmoista kolmatta kertaa todistamassa enkä varsinkaan oman koiran... :-\

Taikan takapään pitkät karvat olivat ihan täynnä paakkuuntunutta lunta ja tassut umpijäässä. Sulattelin tassuja kouransilmäsäni aikani ja poistin jäitä. Tassut olivat hemmetin kosketusarat joten päätin että eiköhän se minun ja Taikan Ökyjahti ole paketissa mutta ensi vuonna taatusti uudestaan.
Siinä Taikaa remmissä taluttaessa funtsailin että kun monesti on tullut mietittyä ja jopa ääneen lausuttua ettei ylösajava ole jousimetsästäjälle paras mahdollinen koira niin eihän se homma ole ollenkaan niin vaan tosiasiassa päinvastoin – tapahtumia ja tilanteita riittää monipuolisesti mutta isännän pitää kyetä hyödyntämään ne – minä olen siis ilmeisesti liian huono jousiampuja omalle koiralleni  ??? :-\

Tauon jälkeen tusinaan tuli kolme lisää eli kaksipäiväisen Ökyjahdin hieno saldo oli 18 fasaania – ei ollenkaan huonosti.

Perskele – pallokanuunan suunnitteluun niin nähdään mikä on pudotussaldo seuraavassa Ökyjahdissa!!!!






« Viimeksi muokattu: 06. Joulukuu, 2012 - 10:50:25 kirjoittanut Varjaagi »
"Varjaagi - asiallista koirailua jo vuodesta 1960."

Varjaagi

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 7419
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #24 : 11. Joulukuu, 2012 - 19:25:04 »
OSA VIII (..vaikkei kaatunutkaan…)

Lauantaina porukassa oli minä ja Santtu jousimiehinä sekä 2 haulikkomiestä. Alueena oli Lammaskari ja Nuppa, ne ovat sellaisia jonkinlaisessa maayhteydessä olevia saaria joissa on hyvin riistaa. Aamuyöstä oli sadellut jonkun sentin joten jussit ja jäljet olivat ohuen lumipeitteen alla. Ja eihän niitä alkanut löytymään vaikka yhdessä kohtaa Taika jo röhkii ilmaisten että nyt kohta lähtee… Kun 3 tunnin ryynämisen jälkeen palailtiin pois päin Taika sai yllättäen selvän ilmavainun ja minä ehdin sanoa radiopuhelimeen että ”kohta lähtee, olokaa valamiina…” Jussi hyppäsi semmoiselta ihanteelliselta haulikkohollilta ja suuntasi suoraan Akionlahden yli johonkin huitsin nevadaan ja katosi sinne..

Sunnuntaina meitä oli jahtihommissa vain minä ja haulikkomies. Alueena oli Hävitön – siellä Kyrpäkarin ja Vitunniityn välissä missä ollaan aikaisemminkin pyydelty mm. Henkan ja Santun kanssa. Nuo ovat ihan oikeita paikannimiä mutta eipä niitä jostain syystä näy nykyisissä kartoissa. Keli oli juuri samanlainen kuin lauantainakin eli taatusti jussit lujassa. Eilisestä viisastuneena sovittiin että annetaan koiralle enemmän aikaa tehdä töitä. Tämä tiesi passimiehelle vilposta seisoskelua koska haravoitava tiheä maasto on semmoiset 5-6 hehtaaria. Puolen tunnin haun jälkeen Taika merkkasi aika selvästi erästä istutusojitettua pellonpohjaa jossa oli sekasin kuusia, koivuja ja talvisten lumikuormien painamia pajupuskia sekä pohjalla kortta ja heinää. Pitkän haun jälkeen vainu ei loppunut mutta ei sieltä lähtenyt jänistäkään joten vein koiran kokonaan pois alueelta ja toin sen takaisin toisesta suunnasta. Taika alkoi taas välillä röhkimään eli jotakin siinä 15x15m alueella oli… Silloin kun Taika ”röhkii” se vetää ilmeisesti aika rajusti riistanhajua sieraimiin  – se on jo aika vahva merkki siitä että jänne pitää olla jo vähintään 2 tuumaa vedossa… Siirryin hakualueen keskellä olevalle ”aukolle” eli vähemmän ryteikköiseen kohtaan ja aloin odottamaan jänisnostoa jänne sen 2 tuumaa kireällä…näin jäniksen tai paremminkin silmät ja pitkin selkää olevat korvat  muutaman metrin päässä edessäni…jousen rauhallinen nosto ja tuohon keppi… vitut se jänis ollut vaan sopiva varjossa oleva lumitönkyrä ja siinä muutama tuulentuoma koivunlehti sekä korsia ja heinää silleen sopivasti. No, jännettä löysälle mutta tarkkana vaan tilanne on päällä…selän takana kahahti ja jussi lähtikin 2-3m päässä takaani - sitten mentiin kohti Hävitöntä ja haulikkomiestä. Ajo kääntyi takaisin ennen kuolonkohtaa ja näin sen jäniksen kun se istahti 30 m päässä ojanvarteen. Pari lisäkierrosta ja jänikseltä tyylipuhdas haulikkomiehen kusetus ja hukka johonkin Kyrpäkarin tienoille…
Taika jätätti verijälkeä kun tassu oli käynyt johonkin ja jahtipäivä olikin pulkassa

Tiistai. Minä ja Henkka tällä kertaa ilman koiraa koska Taika on nyt jokusen päivän "saikulla". Sinne se jäi aamulla ulvomaan perääni ja kun palasin iltapäivällä niin vinkuminen ja hihojen näykkiminen oli loputonta - on se kyllä mukavaa kun on aina kotona joku jolla on ikävä ihan aidosti. Eli jos elämänkumppanisi on joskus hiukan mököttävää sorttia hanki ihmeessä koira niin kotiinpaluusi on aina yhtä juhlaa... :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D
Asiaan...mentiin Kempeleen rajalla olevalle vanhalle vedenpuhdistamolle ja sen viereisiin peltometsiköihin etsimään rusakoita ja fasuja. Ja olihan siellä metsiköt tallattuna täyteen syönnösjälkiä. Myös kettu oli huomannut alueen runsaan pitkäkorvakannan ja liikkunut alueella ristiin rastiin, se ilmeisesti myös makailee päivät jossain lähistöllä.
Pidimme kahvipaussia yhden linjan reunassa ja kun lähdettiin liikkeelle niin hetimmiten vaisto ja jäljet sanoivat että nyt tarkkana, tässä on jotakin... Haravoimme molemmat silmänmunat kovana maastoa, pysähdyin yhden ruskistuneen maakuusen lähelle pieni veto jänteellä varmana siitä että nyt on jotakin edessä ja niin siinä olikin. Kun nostin katseen maakuusesta näin rusakon loikkaavan pellonreunaan parinkymmenen metrin päässä ja katoavat sinne - manasin Henkalle että "nyt perkele lähti mutta olipa arka kun oli vähintäänkin viitisentoista metriä matkaa..."
Pyörähdimme mutkan viljankuivaamolla katsomassa onko ruumenläjällä fasuja - ei ollut yhtään mikä hieman ihmetytti. Päätimme käydä tarkistamassa millaisessa paikssa se rusakko oikein makasi - ja sehän oli melkeinpä järkytys mulle kun ei voi oikein sanoa että "menee se viisaskin joskus vipuun" - päinvastoin olo oli suorastaan perkeleen tyhmä kun makuus löytyi alle 10m päästä siitä missä pysähdyin jänne kireällä etsimään rusakkoa. Se oli ihan AVOIMELLA TÖNKYRÄLLÄ josta oli suora ja täysin esteetön linja siihen missä seisoin. Kaiken huipuksi tajusin että vittu, minähän näin sen rusakon mutta katse ei vaan jotenkin tarttunut siihen vaan rekisteröin sen kiveksi tai kannoksi. Jos olisi ollut rullamitta mukana niin matka olisi taatusti ollut just tasan 7m ja 98,5 senttiä... :-\ :-\ :-\ Henkka meni seisomaan mun "tähystyspaikalle" jalanjälkiin ja minä pudotin ruskean hanskan makuukseen - näkyi kuulemma tosi hyvin se.... hanska... :'( ::)
Muualta saimme karkotettua ainakin yhden rusakon mutta se livahti naapurikuntaan, mutu sanoo että alueella on useampi jänis ja rusakko mutta ne eivät vaan lähteneet hiljaa liikkuvan jalkamiehen edestä liikkeelle.
Alueen metsiköissä on tosiaankin paljon pitkäkorvia, jälkiä oli niin paljon että jäljittäminen oli täysin toivotonta - tunnistin varmasti yhdet metsäjäniksen jäljet. Päätimme alkaa puuhaamaan Henkan kanssa lauantaiksi yhteisjahtia siten että minä ja Taika ajetaan elukat ylös ja Henkka ohjaa passitukset ennalta suunniteltuihin paikkoihin. Ja saattaa se kettukin tulla passiin...

"HÄLYTYS" Jahdit-osiossa!!!
« Viimeksi muokattu: 11. Joulukuu, 2012 - 21:31:10 kirjoittanut Varjaagi »
"Varjaagi - asiallista koirailua jo vuodesta 1960."

Varjaagi

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 7419
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #25 : 15. Joulukuu, 2012 - 17:19:59 »
OSA IX

Varsinaiset jahtitapahtumat meni ihan ok. Taika otti ylös 2 rusakkoa ja yhden jäniksen jota haulikkomies ampuikin jonka jälkeen se kävi näyttämässä kieltä Santulle melkein nuolaisu etäisyydelta mutta ei vaan keppi lähtenyt... ;) No ei vaiskaan, vitikosta ei tainnut löytyä selvää ampumalinjaa.
Taika loukkasi itsensä ja just tultiin suutarinhommista eläinlääkäristä - 2 viikkoa saikkua ja sitten etujalan kainalosta tikit pois. Apauttirallaa 5 sentin haavasta löytyi levymäisiä ruosteliuskoja - ilmeisesti jokin resu peltitynnyri, peltitörppö tai kattopellin palanen sattui sopivasti kohdilleen. Hyvää onnea oli mukana sen verran että reikä ei ulottunut lihaksiin asti eikä se edes vuotanut erikoisen paljon joten ei se paljon vauhtiakaan haitannut... Mutta vituttaa vaan kummasti  :-\ :'(

Ai niin, se minut tiistaina nakittanut rusakko nakitti Henkan just samassa paikassa eli havaintoja oli kolmesta ruskosta ja yhdestä jäniksestä. Niin ja yhdestä huuhkajasta joka säikytteli Santtua.
« Viimeksi muokattu: 27. Joulukuu, 2012 - 19:45:27 kirjoittanut Varjaagi »
"Varjaagi - asiallista koirailua jo vuodesta 1960."

Santtu

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 834
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #26 : 15. Joulukuu, 2012 - 19:07:56 »
Jeps! Huuhkaja oli vähintäänkin suomen suurin ja jänis olisi nyt riipumassa varastossa jos olisin ollut passissa 3 metriä eri paikassa... Pahimmoilleen oli niin paksuja risuja edessä että jopa meitsi ei ampunut.

Varjaagi

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 7419
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #27 : 16. Joulukuu, 2012 - 10:38:58 »


Siinä se nyt lepää pikku mömmöissä uusi nätti pusero päällä  :D

Meinasi vähän jurppia kun oli ompelupöydälle asti hiukan epäselvää että olinko minä sittenkin se haverin aiheuttaja vai joku esine maastossa. Minä nimittäin irroittelin kainaloista niihin jäätyneitä lumipaakkuja veitsen hamaralla ja kahvalla lyömällä sekä yhden pahimmin jäätyneistä halkaisin terällä. Se on semmoista normi toimintaa karvaturrien kanssa talvijahdissa ja aina on ollut sormet paakun ja nahan välissä mutta jotenkin vaan asia jäi painamaan mieltä että jospa se olinkin minä...
Mainitsin mahdollisuudesta eläinlääkärille ja hän antoi minulle hymyillen synninpäästön haavan puhdistuksen yhteydessä - kyllä hieman helpotti  ::)

Yksi mun kaveri tuumaili että pitääkö sitä metsästää semmoisella alueella missä koira voi loukata itsensä vieraisiin esineisiin. Niin no, eihän se pakko ole mutta silloin ei voisi koko Oulunsalossa metsästää. Aluehan on reilusti yli 500 vuotta vanhaa agraarikulttuurialuetta, varsinkin Varjakan seudulla on ollut vuosisataista teollisuutta, maajussin ovat ennen vanhaan kuskanneet kaikki palamattomat maatalousjätteensä metsiin, satoja kaatuneita niittylatoja, maatuneita piikkilankoja, luvattomasti käyttöönotettujen autojen poltettuja romuja, ison veden tuomia ja talven särkemiä lasipulloja 2-300m vesirajasta, jne...
Eli alue ei tosiaankaan ole mitään koskematonta erämaata vehreällä sammalmatolla :D
 
Ja sitä paitsi se on koirallekin vähän niin kuin ammatinvalintakysymys - mitäs syntyi riistaveriseksi ja sattui haaviini - kunnanjohtajan lihavan vaimon lihavana puudelina pääsisisi vähemmällä  ;) :D ;D
« Viimeksi muokattu: 16. Joulukuu, 2012 - 12:16:44 kirjoittanut Varjaagi »
"Varjaagi - asiallista koirailua jo vuodesta 1960."

Varjaagi

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 7419
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #28 : 26. Joulukuu, 2012 - 15:23:34 »
Tämä kieltämättä polttelee:



Se on semmoisen parikymmenpäisen parven päällikkökukko ja antaa kunnolla runtua taviksille kun selvitellään  nokkimisjärjestystä. Rinta- ja kaulahöyhenet välähtelevät sinivihreänä kuin vanhalla ukkometolla - hyllylle sopisi just tuommoinen poikkeavan ulkomuodon omaava ukkofasu täytettynä... ::)
Ne tulevat ruokinnalle melkeinpä minuutilleen 09.25 siten että ensi tulee yksinäinen kukko lentämällä, sitten tippuu pikkuhiljaa kanoja paikanpäälle risukosta, sitten saapuvat kukot ja lähes aina sitten Iso Musta viimeisenä.
Muutaman kerran olen uteliaisuuttani koettanut hiipiä, ilman jousta siis, ampumahollille mutta eipä se onnistu kun parvessa on aina joku vartiossa. Parvi syö semmoisen 15-20 minuuttia ja siirtyy kuusiaidan alle lepäämään ja käöy sitten vielä kahdesti ruokailemassa n 1,5h välein.

Jos tuon Ison mustan meinaa ottaa niin se olisi viisainta tehdä väijystä niiden yöpymispaikan läheisyydestä...
« Viimeksi muokattu: 26. Joulukuu, 2012 - 15:25:45 kirjoittanut Varjaagi »
"Varjaagi - asiallista koirailua jo vuodesta 1960."

Santtu

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 834
Vs: Ja elukkaa kaatuu...
« Vastaus #29 : 26. Joulukuu, 2012 - 18:47:51 »
Oli oikeasti erikoisen näköinen tuo mustakukko ihan livenä tarkasteltuna! Ei muutako huomenna juolurauhan päätyttyä meet hyvissä ajoin klo 09.20 passiin ja poksautat tuon ISON mustan, helppoa eikö totta ;D