KAAAAAAAAATOOOOOOOOOO!!!!!!!!!!!!!
Perrrrskele, loppui se tyriminen...
Tai miten sen nyt ottaa... nimittäin aloitin jahdin nuolen pilkkomisella laitumen paimenpojan lankaan kun ammuin juoksevaa kärppää Eeron kallokokoelmaa varten. Mistäs hitosta sen vauhdista näkee 2,5mm langan, nuoli singahti langasta kappaleina taivaalle mutta onneksi sentään valonokki löytyi kun pysyi sulkapäässä kiinni.
Taika taas merkkasi jussia mutta vaikka olin varuillani niin en nähnyt sitä makuukseen saati että olisin ehtinyt ampua lähtöön. Ajo lähti kiertämään niemen kuusikkoa ja niinhän siinä kävi että kolmannella kiekalla jussi tuli hollille. Se ei pysähtynyt vihellykseen joten ammuin sitä reilusta kympistä hitaaseen laukkaan jolloin jussi heitti voltin ja pinkaisi kesämökin pihan läpi kadoten kortteikkoon.
Näin valojuovasta että osuma meni hiukan eteen ja kun nuolesta ja sammalikosta löytyi runsaasti karvoja mutta ei yhtään verta niin päättelin että voltti tuli pelkästä säikähdyksestä. Taika tuli paikalle jatkaen ajoa kortteikon kautta rantaniitylle jossa tapahtui jotakin erikoista - ajo lähti ns. perselähdöllä kohti mutta kääntyi ennen kuin ehdin nähdä jäniksen. Ihmettelin jussin äkillistä mutkaa ja päättelin että osui se sittenkin kun kerran päästi koiran perseeseen kiinni. Ja niinhän siellä kesämökin takapihalla oli mitä melkoisimmat verijärjet - sen verran reilut että aloin ihmettelemään jatkuvan ajon vauhtia ja pituutta, jokin oli pielessä....
Jäljitin rantarisukossa verijälkeä ja perselähdön syyksi paljastui toinen makuulta lähtenyt jussi joka vei Taikaa pitkin niemeä haavakon jatkaessa matkaansa ihan toiseen suuntaan. Voi vittu, tästä se jäljityksen lykkäsi kun luntakin oli ehkä neliö aaria kohti...
Ei muuta kuin nokka kohti maata ja tarkkana kuin porkkana heittäen lenkkiä sinne tänne ja aina välillä kun jälki meni hukkaan niin tökkäsi nuolen pystyyn viimeisimmälle löydetylle jäljelle. Kahden valonokkinuolen avulla homma toimi hyvin ja niin menin jonkun 400m verijälkeä. Aloin jo tähyilemään etumaastoa sillä eihän sitä nyt yhdessä jussissa kovin montaa ämpärillistä verta ole...
Ja siellähän se jussi makasi kerällä koivun juurella jossain 15 metrissä etupää minuunpäin. Minusta rinnan olisi pitänyt olla selvästi verinen mutta niinhän siinä kävi että vanhakin meni vipuun oikein kybällä...siinä jussia hiukan ihmeissäni kurkkiessa etenin suoraan sitä kohti kunnes kympissä tajusin että nyt se lähtee ja lujaa....
Se olikin ihan eri jussi mitä jäljitin, sitkas kaveri makaamaan sillä olimme aikaisemmin menneet siitä ylätuulen puolelta ohi 15-20m päästä.
Taika vaan jatkoi ajoa niemen kuusikossa ja minä melkein konttailin ja etsin verijälkeä - mieleen tuli että pimeyshän tässä kohta tulee. Jussi löytyi ja mutkineen pakomatkaa tuli joku 500m. Osuma oli tosiaankin juuri siellä missä ounastelin eli leikkuri oli viiltänyt etujalkojen lihakset ja kaulan pinnan auki - pari kolme milliä isompi leikkuri tai vaistolla vedettyä ennakkoa saman verran vähemmän niin kurkkutorvi olisi puhjennut.
Sitten "työlistalla" olisi ollut se kuusikossa pyörivä ajo mutta päätin nostaa kädet pystyyn ja kutsua Taikan pois mihin menikin reilu puolituntia.
