09/06/26 - 22:58 ip


Kirjoittaja Aihe: Kaurishavaintoa  (Luettu 3253 kertaa)

Arto_Y

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 7502
Kaurishavaintoa
« : 17. Syyskuu, 2012 - 12:51:09 »
Kävin tuossa pidennetyn viikonlopun Kajaanissa Oulujärven rannoilla perinteisellä kalastusreissulla opiskelukavereiden kanssa. Tällä kertaa oli ajatus käydä jousen kera jahdissakin, mökkipalstan (n. 30 ha) lisäksi oli kaveri neuvotellut reilusti lisääkin aluetta lähimaastoista. Sieltä löysinkin ihan hyvin pyitä ja sain pillillä houkuteltua parhaimmillaan n. 10 metriin, mutta tietenkin se patsasteli juuri väärällä puolella, eikä kestänyt kääntyä ennen kuin karkasi. Aikani pyiden kanssa pelattuani lähdin palailemaan takaisin mökkiä kohti.

Luulin nähneeni sivusilmällä männyn taimen heilahtavan vasemmalla. Ei siellä mitään sitten näkynyt kuitenkaan, joten arvelin, että tuuli vain oksia heilutteli. Jatkoin matkaa pitkin ojitettua mäntymetsää, kunnes huomasin jonkun vaalean ruskean juoksevan vasemmalla ehkä 80 metrin päässä. Pysähdyin ja melko pian tunnistin otuksen metsäkauriiksi. Sekin pysähtyi ja katsoi suuntaani. Heilutteli vähän korviaan, mutta vainua se ei pystynyt minusta saamaan. Pysyin liikkumatta, kunnes kauris jatkoi matkaansa. Se hävisikin näkyvistä ja lähdin varovasti jatkamaan kauriin poistumissuuntaa kohti. Seuraava havainto tuli aika pian ja eläin kaikkoisi noin 40-50 metristä. Edelleen tuulen suunta oli sellainen, ettei se saanut minusta vainua.

Päätin koukata reilummin oikealle sillä ajatuksella, että saisin itseni pidettyä sellaisessa suunnassa, ettei kauris voisi minua haistaa, vaan hyvällä tuurilla tulisi minua kohti. Tuulinen keli auttoi etenemisessä, kun ei ollut aivan niin tarkkaa äänen tuottamisen kanssa. Etenin aikani, jolloin näin taas kauriin, se oli nyt minusta katsottuna poikittain tuulen suuntaa vastaan. Oli mokoma kuitenkin ehtinyt pidemmälle ja nopeammin kuin toivoin ja siellä se nyt oli 50-60 m päässä. Se jatkoi matkaansa ja kohta ei tuuli enää ollut minulle otollinen, ja kauris ottikin hirmuisen spurtin pitkin metsää nopein ja pitkin loikin. Sinnepä meni, mutta sykähdyttävää oli kauriin näkeminen kuten aina.

Mökiltä lähtiessä olikin tullut tarkistettua varalta, ettei kauriille ollut rauhoituksia voimassa tuolla. Tiesin alueella olleen kauriita aiemmin, kerran reilua vuotta aiemmin näinkin kolme otsalampun valossa aika lähellä mökkiä. Silloin ei ollut kuitenkaan jahtikausi.

Teeriäkin jokunen näkyi, mutta vain haulikkomiehelle olisi niiden kanssa tarjoutunut paikkoja.


Varjaagi

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 7470
Vs: Kaurishavaintoa
« Vastaus #1 : 17. Syyskuu, 2012 - 17:26:07 »
Tais vähän jänskättää... ;)

Lähdin sunnuntaiaamuna teeriijahtiin ja tikku valitsi aseeksi jousen joten pillityshommiksihan se meni.
Menomatkalla tuli havaittua että vanha kunnon ängäng-ilmiö on vielä voimissaan. Kun lähdin autolta niin nokitin heti nuolen koska koskaan ei voi tietää missä se riistaeläin tulee tapettavaksi. Pääsin n. 100m kun vilkaisin polunvierusmäntyyn ja siinähän keekoili puolipuussa ukkoteeri n. 10m päässä mitä parhaimmalla hollilla. Äng, äng... katselin sitä parisenkymmentä sekuntia ja sitten se pudottautui siivilleen - taidan muuttaa nimimerkkini HooMoilaseksi perskele jos näitä tapahtuu enemmän kuin kerran viidessä vuodessa...

Kun pillitys ei tuottanut "varmalla mestalla" minkäänlaista tulosta niin lähdin sitten hakemaan niitä lintuja kuin se Muhammed vai mikä jahtimies se nyt olikaan siellä jossain aavikolla...

Ison avohakoksen reunasta Taika ajoi 5-6 teeren parven ja se laskeutui keskellä olevaan siemenmäntyyn. Päätin olla ovelampi kuin ne eli kiersin hakosta niin ettei yhtään teertä näkynyt siltä kantilta ja lähdin ihan normaalisti Taika edessä hakukuviota tehden siksakkia kohti mäntyä. Kertaakaan en pysähtynyt enkä mennyt suoraan mäntyä kohti sekä pidin myös Taikan koko ajan liikkeessä. Kun oli 3-4m päässä puusta nostin jousen vireessä tähtäysasentoon ja lähdin pysähtymättä ohittamaan mäntyä. Ensin tuli näkyviin nakkuteeri ja kun tervapamppu on opettanut viimeiseen asti välttämään niiden ampumista jatkoin matkaa. Sitten tuli näkyviin ukon kylki ja nuoli vaan liikkeelle... No, lentoonhan ne lähti ja nuoli jäi vielä jänteelle... Mutta oli kyllä lähellä onnistua, kikka on vanha makuujäniksen tappokeino ja perustuu siihen että myös ampuminen tehdään samasta kävelyvauhdista pysähtymättä - eläin ilmeisesti luulee että vihollinen ei ole havainnut sitä.
Olisi ollut kiva onnistua sillä ampumista suoraan kävelystä on tullut treenattua just tämmöstä varten - no kyllä se vielä onnistuu...

Sorry, meni offtopikiksi... mutta sillä ei lienee suurta väliä...
« Viimeksi muokattu: 17. Syyskuu, 2012 - 20:11:37 kirjoittanut Varjaagi »
"Varjaagi - asiallista koirailua jo vuodesta 1960."

rauno

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 1116
Vs: Kaurishavaintoa
« Vastaus #2 : 18. Syyskuu, 2012 - 07:35:59 »
Toivottavasti tulee joulukuussa kaurishavaintoa koska ilmoittauduin liiton kauris jahtiin :)
Tämänkin viestin aikana olisin voinut olla ampumassa jousella.

"Vegetarian" is an old indian word for bad hunter.

Arto_Y

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 7502
Vs: Kaurishavaintoa
« Vastaus #3 : 18. Syyskuu, 2012 - 10:43:21 »
No olipa melkoiset teeritilanteet Varjaagilla  :o Jänikselle kikka on periaatteessa tuttu, mutta en olisi uskonut että teerikin kestää tuolla tavoin lähestymistä noin hyvin.

Varjaagi

  • OSJM
  • *****
  • Viestejä: 7470
Vs: Kaurishavaintoa
« Vastaus #4 : 18. Syyskuu, 2012 - 16:36:54 »
Juu, oli tilanteet ja ihan harmittaa se ensimmäinen tilanne mutta nytpähän on karmeaja verinen kosto koko Suomen teeripopulaatiolle edessä...

Minua se lähelle teerien pääseminen ei oikeastaan yllättänyt sillä joskus on tullut pohdiskeltuakin sitä miksi riistaeläimet päästävät ihan viereen jos et niitä näe mutta tahtovat lähteä jo kaukaakin jos olet huomannut ne tai koetat tietoisesti lähestyä niitä.
Ei ole esim. 1 tai 2 ukkometsoa jotka on tullut pudotettua saman puun juurelta mihin on pysähtynyt nojailemaan tai ovat lähteneet vasta kun ne on selvästi ohittanut...

Joskus on ollut ArtoYyn kanssa puhetta siitä kun vanhat kyttäysjahtikonkarit sanovat että sitä eläintä mitä kyttää ei saisi tuijottaa kuin ihan hetkellisesti - silleen vaivihkaa ölövinä, väittävät että eläin voi vaistota sen.Vaistoaahan ihminenkin tuijotuksen ja ei ihminenkään ole kuin eläin jonka vaistot ovat tosin jo hieman tylsistyneet toisilal enemmän ja toisilla vähemmän. Sama homma eläimillä toinen jää herkemmin saaliiksi kuin toinen eli pitkäikäisellä on useinkin paremmat vaistot.

Saattoihan se istumapuun alle pääseminen ihan pelkkää hyvää tuuriakin mutta tuuripyssymieshän tarvitsee tuuria mutta  veikkaampa että onnistumisessa oli vähintään 50% rautaista kokemustakin mukana... ::)


« Viimeksi muokattu: 18. Syyskuu, 2012 - 16:39:57 kirjoittanut Varjaagi »
"Varjaagi - asiallista koirailua jo vuodesta 1960."