Lähdin aamusella Taikan kanssa jahtiin kun ei satanut lunta ja oli ihan soppelin lauha keli. Taikalle reissu oli tavallaan koekäyttö koska se on ollut (taas) parisen viikkoa saikulla. Tällä kertaa kysymyksessä oli jonkinasteinen revähdys kyljessä joka äityi niin pahaan tuskaan että viime lauantaiaamuna Taika oli kannettava pihalle tarpeilleen ja ruokakupille. Kipu oli niin kova että siinä kannettiin kiljuvaa koiraa - mutta onneksi tarpeet tuli ja ruoka sekä vesi maistuivat joten särkylääkkeillä ja konsultoinnilla eläinlääkärin kanssa pärjättiin... Jos koirat osaisivat itkeä niin varmasti Taika olisi valutellut krokotiilinkyyneleitä - nyt niitä valutteli isäntä kun hoiti ja lääkitsi todella kipeää jahtikaveriaan...
No asiaan; menin velipojan luo ja kyselin että josko menisi rantatielle passiin mutta eipä se saamaton laiskuri joutanut - kyllä riistanliha kelpaa kun sitä kannetaan selkä vääränä kotiovelle...
Varoitteli että sitä meidän ajokoiran kokoista piharusakkoa ei sitten ammuta, minä siihen että tietysti ei ammuta jos sillä on panta kaulassa ja siinä sun nimi tarpeeksi isolla että se erottaa selvästi jousenkantaman päästä..
Tepastelin lumikengillä, oli muuten vittumainen keli kun kovia välikerroksia on 2-3, takametsään ja löysin rusakon jäljet. Ilmeisesti edellis iltaiset koska Taika ei reagoinut niihin kovinkaan tulisesti. Siinä ohimennen katselin pitkin jälkeä ja kiinnitin huomiota omituiseen kulkutapaan - päämäärätöntä siksakkia ja välillä pomppujälkiä paikallaan. Vaati tarkempaa tutkimista joten Taika remmiin ettei sotke jälkiä ja ei muuta kuin jäljittämään. Kohta hoksasin että pomppukohdissa on karvatuppoja mutta ei verta ja pienenpieniä tuppoja oli myös muulla jäljellä.
Ahaa, rusakkoon on iskenyt jokin peto... etsiskelin kanahaukan tai huuhkajan siiveniskujälkiä hangelta palaten rusakon tulosuuntaan mutta päätinkin kääntyä takaisin sillä tulojäljen voi selvittää myöhemminkin - jäljen päässähän saattaisi olla pikkasen nirhaistu rusakko saaliiksi...
Ei perkele, rusakko on välillä jopa teutaroinut hangella eli sillä on jokin peto mukana...näätä, minkki, kärppä... Mutta niistä ei löytynyt merkkiäkään teutarointikohdista joten jatkoin aikalailla ymmälläni jäljitystä. Kulkusuunta mutkitteli päämäärättömästi pitkin kuusikkoa ja loppujen lopuksi meni erään talon hevostallia kohti. Tallin kulmalla olikin jo harakkalauma hakkaamassa kuollutta rusakkoa. Koska tunnen talo omistajan päätin että on parempi jättää rusakko harakoiden ruokapöydälle sen kummemmin sitä tutkimatta ja palasin rusakon tulosuuntaan selvittämään mikä tappoi rusakon...
Tulojälki meni Hailuodon tietä kohti ja 3-4m päässä pyörätien reunasta loppui kokonaan - rusakko oli tipahtanut taivaasta siihen pitkin pituuttaan! No johan on perskele, lentäviä rusakoita eli huuhkaja tai ehkäpä jopa kotka. Ryhdistäydin mysteerin edessä ja menin taloon minkä tallin takana rusakko makasi. Ei kynnen- tai muitakaan repimisjälkiä mutta nahka oli usemmasta kohtaa rikki joten rusakon oli pitänyt jäädä auton alle ja yksinkertaisesti lentää kaarella metsään reilun 10m matkan mitä autotieltä on putoamiskohtaan. Perhanan lujaa on pitänyt auton ajaa...rattimiehenä varmasti joku mulkvisti ja tietysti bemarilla...
Ai niin mikä parasta - Taika paineli umpihangessa kuin aropiru mahaa myöden nelivedolla vielä pari tuntia joten ei mitään hätää.
