Mäyrän perässähän sitä Hämeessä oltiin. Fasessa on hommasta pientä koirailua mutta täällähän vedetään karu totuus naama peruslukemilla:
Olin Perttilän Vesan vieraana hänen peuramestoillaan. Mun passi oli Vesan peuraruokinnalla josta on ammuttu jousella määrä xx peuroja ja muita haittaeläimiä yhden kauden aikana. Riistakameran mukaan ensimmäinen mäyrä tulee ruokinnalle 20.45-20.50 ....yleensä tai sitten joskus aamuyöllä.
Supit kulkevat miten sattuu ja saattaa jopa sikakin poiketa.
Passi oli tosiaankin huolellisesti valmisteltu ja tehty siten että käytännössä ainut ampumasuunta on varsin pieneen sektoriin omenakasalle roikkuvien oksien takia, näin liike ständiltä ei erotu varsinkin jos eläimiä on useampia ruokinnan lähistöllä.
Iso mustanaamainen supi tuli kahdeksan huiteilla ja huiskista vaan paristakympistä, supi keppuroi lähikuusen alla viimeiset henkäykset. No eipä siinä, kirkas punainen valonokki törrötti omenakasassa pystyssä kuin majakka. Funtsin vaihtoehtoja...jos haen niin lähistöllä olevat elukat kuulevat minut/ jos haen jää hajujäki ja ainakin mahdolliset siat karkkoavat/ jos en hae niin eläimet säikkyvät nokkia/ jos en hae niin villielukka tulee uteliaana katsomaan punaista valoa(niinkin on käynyt)/sejasama eli mitään merkitystä haenko vai en. Päädyin viimeiseen vaihtoehtoon.
Kello tuli 20.45 ja mäyrä tassutteli polkua pitkin ja pysähtyi kuin seinään heti kun näki nokin. Kuono pystyyn ja töihin hajua hakemaan.... Hämärän aikana mäyrä lähestyi ruokintaa eri kanteilta 3-4 kertaa mutta ei tullut mestaa ampua. Lähimmillään se oli ständipuun alla (se fasessa oleva video) mutta vireessä olevan jousen camit oli kuivien oksien seassa joten oli vain odotettava hämärän syventyessä kokoajan. Olin jo luovuttamassa kun kaksi valkoista viirua tuli ruokinnalle, silloin kun viirut olivat vaaleiden omenoiden kohdalla niin mäyrän ruppi erottui "selvästi" mutta punaisten päällä se katosi. Valo piti himmentää ihan olemattomaksi niin sen sai silloin kohdistettua tarkasti viiruihin mutta rupin löytäminen teki ongelmia kunnes viimein onnistui mäyrän siirtyessä vaaleiden omenoiden päälle. "Ammut aina pimeässä alle" vilahti tajunnassa ja pinni hahmon selkälinjaan harteiden kohdalla....huiskista vaan!
Sen verran se tuo valonokki valaisee iskemää että aavistelin nähneeni että täyspumppu tai korkeintaan sentin alle..😉 No allehan se meni mutta taatusti vain sen sentin jos ei allekin sillä nuolessa oli karvoja mutta ei verta tai mitään hajua eikä paikalta lähtenyt verijälkeä. Ilmeisesti mäyrä ei kuitenkaan ollut siinä asennossa miten sen näin tai se vaihtoi sattumalta asentoa juuri kun ammuin.
Toisen illan passissa ei ollut mitään tapahtumia. Vesalla kävi kettu mutta antoi vain virittää jousen muttei ampua...
Mutta tähtäin/valoyhdistelmä pelaa syvässäkin hämärässä kyllä loistavasti minun silmälle!!!
Mäyrä on kyllä miellyttävä tuttavuus ja sen kanssa pelkkä pelaaminenkin ja hudin ampuminen oli hienoa ja opettavaa. Mahtavan äänetön liikkumaan jos vertaa supiin, mäyrä ikäänkuin liukuu maanpintaa. Mäyrähän on näätäeläin ja supi koiraeläin joten liikkumistavan ero saattaa tulla siitäkin...
