Kun tuo flunssa näytti illalla siltä että "ei siitä tule oikein lasta eikä paskaa" niin soittelin Varjaagin jahtiteamin kasaan aamuksi.
Aloitettiin tuulessa ja tuiskussa Hävittömästä mutta siellä jäi ainoaksi tapahtumaksi koiramiehenä toimineen Mini-Varjaagin takaraivoon pudonnut laholepän latvaosa. Kuulin kovan kolauksen parivaljakon tulosuunnasta ja tuskin ehdin ihmetellä että miten se poika nyt noin huolimattomasti romuaa elukoiden perässä.. kun puhelimesta kuului: "voi vitunvittu, yhestä lepästä katkes runko ja se tuli suoraa mun takaraivoon, varmaan nousee kunnon patti..."

Metsästys on todellakin vaarallinen harrastus!!!!
Sitten siirryttiin ennakkosuunnitelman mukaisesti Varjakan niemeen "varmalle" rusakkomestalle. Nimenomaan ENNAKKOsuunnitelman mukaisesti sillä tälle syksyä olen sieltä karkoittanut todella ison russen muutamaan otteeseen ja aina se on rynnännyt samaa reittiä peltoteille ja niitä pitkin sitten johonkin Muikun Ameriikan taakse. Se on muuten ihan oikea paikka se Muikun Ameriikka siellä peltojen keskellä...
Passitus vaati myös ihan karttasuunnittelua läheisen Kuovikylän takia että 150m sääntöä tulisi noudatettua edes kohtuullisen hyvin..
Eihän sieltä sitä rusakkoa löytynyt vaan jänis joka lymysi niin tiukasti vanhan savenottomontun keskellä kasvavan pienen kuusen alla että minäkin seisoskelin useamman minuutin siinä reilun metrin päässä odotellen koiran merkkauksen tulosta. Vaikka aavistin Taikan merkkauksesta että elukka makaa lähellä niin mun ampumatietokone oli ohjelmoitu paikallistamaan mättäällä tms paikalla makaavaa isoa rusakkoa, joten jussi meni niine hyvineen koira ihan hännässä kiinni.
"Meni tuosta vierestä en ehtiny...tullee Vellulle..." kuuluin Pasin passista. Kohta pamahti kolmesti..."lenti ekalla nuri mutta sitte se lähti ja vejin kahesti vielä perrään..." Ajo meni satamaa kohti ja aloin jo odottelemaan milloin tulee eka paluuperä ja hukka. Ja niinhän se ajo jatkui - 10 minuuttia ajoa ja saman verran paluuperien selvittelyä ja aina perselähdöllä uusi ajonpätkä. Sitten pamahti Pasin passissa: tullee suoraan Velta sulle..."
Kuulin kuusikossa kun jussi tuli kohti mutta mitään ei näkyny joten vedin vireeseen ja samassa jussi olikin 2m päässä ison rungon takana istumassa. Oli pakko löysätä kun laukaisulaite rupesi huutamaan hoosiannaan ja pokakäsi vapisemaan. Samassa jussi hyppäsi ja ohitti minut potkaisuetäisyydeltä mutta potkun ennakko oli väärä joten ajo jatkui.
Siirryin samaan passilinjaan poikien kanssa kun Taika selvitteli ties monettako paluuperää. Taas perselähtö ja kohta jussi tulla pisteli ojalinjaa suoraan kohti hypäten istumaan pahimmoilleen oksien taakse johonkin reiluun kymppiin. Odottelin rauhassa parin tuuman veto päällä jussin seuraavaa siirtoa hakien samalla katseella linjaa mihin ammun sitä kun se karkkoaa haukulla lähestyvää Taikaa. Jussi teki siirtonsa mutta semmoisen siirron joka oli sille edullisempi kuin minulle...
Päätettiin että seuraavasta hukasta otetaan koira pois ja lähdetään kahvin keittoon Puskalantielle.
Kahvitellessa Mini-Varjaagi oli kovana että varmaan ekalla osui mutta itse olen kyllä ihan erimieltä sillä näin jussin kahdesti ja kävin seuraamassa muutamia kymmeniä metrejä sen jälkiäkin enkä havainnut niissä mitään mikä oli viitannut raanakkoon.
Onkos se nyt kumma jos jussilla pikkasen menee askelrytmi sekaisin liukkaalla suvilumella kun vuoren kokoinen ukko syytää haulikolla kohti ja korvissa vinkuu ja oksat ympärillä rätisee...
Ja oliko se ukkokaan vimosen päälle iskussa kun reilua tuntia aikaisemmin on vedetty lepän rungolla takaraivoon niin että morkoonit soi...
