(no, niin...)
Kaverini Esan ajokoira Hakalla oli metsässä ajo päällä ja Esa tuikkasi pihalla mulle kouraan koiratutkan sanoen "ampukaa se pois". No mitäs me, kun oli oikein kaksi koiraa pyynnissä, muuta kuin metsään vaan vaikkein minua niin kauheasti innostanutkaan ajokoirajahti extrana.
Ajo kierteli ja kaarteli ja alkoi lähestyä jolloin pysähdyimme ojalinjalle passailemaan Arton jäädessä taka-alalle räpeltämään kameraa. Yhtäkkiä metsässä vilahti ja nostin jousen reisitelineestä vilahdusta kohti ja jussihan se sieltä tulla loikiskeli ja pysähtyi ojanreunalle istumaan. Matkaa oli soppelisti mutta puiden välinen rako mistä ampua muutaman kymmenen sentin levýinen ja kaiken kukkuraksi jussin edessä pahimmoilleen oli semmoinen sentin kahden oksa. Tietokone laski arvot sekä antoi tulikomennon ja niin valojuova lähti matkaan...viiiiuuh kops! Ja tietysti just siihen jussin edessä olevaan oksaan josta valojuova kimposi melkein 45 asteen kulmassa oikealle... Komensi edessäni istuneen Taikan ajoon mutta mitä lie tupelsi siellä vai oliko liene Hakan haukusta hämillään tai väsynyt aamun saarikeikasta kun antoi vain muutaman haukahduksen ja palasi luokseni. Siinäpä sitä sitten juotiin naureskellen kahvit ja Arto näytti aika epätodellista valokuvaa livetilanteesta jossa Taika istuu ojanpenkalla kuono ampujaa kohti ja ukko ampuu jonnekin metsän synkkään siimekseen...
Ilman valonokkia nuoli olisi todennäköisesti jäänyt löytymättä 45 asteen suunnanmuutoksen takia - nyt mutkaaminen näkyi tummassa kuusikossa ihan selvästi - pari kolem tuommoista tilannetta niin niillä alkaa tulemaan pelkkää säästöä näihin jousihommiin...
Matkaa jussiin oli joku 25 metriä ja valojuovan perusteella väittäisin että ilman sitä oksaa metrin kahden päässä jussista siitä olsi tullut painolastia reppuun mutta ainahan sitä voi väittää...
Tilanne oli sellainen että eipä siinä paljon olisi kestänyt siirtyä tai kumarrella paremman ampumalinjan etsimiseksi vaan kepin oli lähdettävä heti.
Hakakin tuli paikalle mutta ilmeisesti Taikan jälki jotenkin sotki jussin hajut joten se jäi pyörimään seudulle ja me jatkoimme matkaa. Nakkasimme aika pitkän lenkin kierrellen pellonreunojen kuusikoita ja aloimme tulemaan pikkuhiljaa riistapellolle. Hakakin oli löytänyt jäniksen uudelleen mutta kun tutka ilmoitti että "W 1,3km" niin eipä siitä paljon kannattanut välittää. Riistapelto oli tälläkertaa tyhjä eikä kauriidenkaan jälkiä näkynyt niin päätin että etsitäämpä sitten fasuja kanavan reunametsiköstä. Mini-Varjaagi meni passiin metsikön päähän ja kohta kuului puhelimesta "hitto, onko tuo kanahaukka, no on se perskele, lähti tuosta mettän päästä teijän eestä.." Johon minä vastasin että "xxxxx xxxxxx xxx xx xxxxxxxx..!!!!!
" ...kanahaukkahan se oli ja iso vanha ihan harmaa lintu joka lensi pellon yli kadoten kuusikkoon.
"siinä o varmaa fasunraato siinä mistä se lähti... hei nyt sinne juoksee yks fasu sinne mettään täältä pellolta!!!"
Komensin Taikan eteen kuusen taimien luo ja aloin valmistautua ampumaan, Taika meni kanavan yli ja kun olin menossa sinne niin kauempaa hyppäsi urosfasu joka lensi kanavaa pitkin ylitseni juuri kun olin jäällä.
Tietokone antoi pikalaskelmat "high shotille" ja keppi lähti. Fasu lensi ehkä jossain 20 metrissä ja nähdäkseni nuoli meni juuri ja juuri pyrstön tyvestä ohi eli tietokoneen ennakkopiiriä pitää hiukan säätää. Harmi kun ei ollut valonokillinen nuoli niin olisin sen nähnyt paremmin sillä pilvistä taivasta vasten normi sulitus näkyy todella huonosti... Mutta mikä parasta niin Arto sai otettua "ihan lonkalta" tilanteesta videon josta nyt kaivetaan esiin että kuinka paljon/vähän se nuoli menikään ohi...
"Hei! kolome lähti sieltä mäntyjen tykyä ja laskeutu peltoon" kuului radiosta ja ei kun sinne jousi koko ajan valmiina kun Taika teki omiaan kanavan toisella puolen.
Aloin skannata puiden juuria josko sinne olisi jäänyt vielä joku jääräpäisempi fasu kun taas kuului radiosta " ny yks juoksi takasin sinne mäntyjen tykö.." Häh...tässähän mää oon mäntyjen juurella....? Joku vilahti edessäni painanteessa muutaman metrin päässä ja kun aloin tarkkailla mikä se oli niin Taika tuli sivusta ja ajoi sen "jokun" eli nakkufasun ylös ja meni haukulla perään...
Siinäpä se tämä jahtiviikonloppu paketissa - toki kävin lauantainakin Jacsoninsaaressa meidän radan vieressä mutta eipä siinä lumisateessa ja tuiverruksessa mitään löytynyt ja totesinkin puolentoista tunnin päästä että "Kotia kohti, kirjoittanut Hilja Haahto".
Toivottavasti Arton kuvat ja videot onnistuu. Se täytyy todeta että valonokki on kiva ja ennen kaikkea hyvä jutska nuolen löytymisen kannalta. Oksaosumassa katkesi TR:n Sidewinderistä yksi terä mutta se oli vasta toinen vaurio vaikka niitä on pieksetty 3 kautta joten on se vaan kestävä leikkuri - siis avautuvaksi.
Me ollaan mini-Varjaagin kanssa käytetty kymmenkunta vuotta radiopuhelimia melkeinpä jahdissa kuin jahdissa ja on todettu että ne auttavat todella paljon ja kaveri/kaverit pysyy ilman turhaa huutelua kokoajan ajantasalla. Aika monesta elukasta voi sanoa että ilman radiota ne olisi jääneet saamatta.
