Kävin iltasella tutkimassa vähän entistä kaurismestaa. Meni vain sen verta myöhäiseen lähtö, että jälkiä sai etsiä lampun valossa hämärässä metsässä. Puimaton pelto teki myös paikalle siirtymisen melko hankalaksi. No, tiukkaa teki että löysin edes yhdet jäljet pellon pientareelta:

Polut näyttivät siltä, kuin niitä ei olisi käytetty viime aikoina. Metsä oli myös niin täynnä rasahtelevaa risukkoa, että on vaikea kuvitella että entiselle ständipaikalle pääsisi riittävän huomaamattomasti, varsinkin kun ei voi oikaista pellon poikki.
Eipä nyt oikein vaikuttanut houkuttelevalta, mutta suunnitelma B on takataskussa.