Sivujousilajiin eli ratsastusjousiammuntaan sain vaimolta synttärilahjaksi uuden nuoliviinin:
Meni aikansa, kun selvitin itse, millainen sen kannattaa olla. Tuo on lajin kuuluisan iranilaisen harrastajan tekemä, jonka minulle toimitti Iranissa usein käyvä kotimainen nuori naisharrastaja. Rakenne on simppeli, mutta nuolikapasiteettia on 11 nuolelle, mikä riittää kaikkiin kisalajeihin (en tarkoita, että välttämättä koskaan kisaisin). Oikeakätisellä tuo tuleekin kehon vasemmalle puolelle siten, että nuolten nokkipää osoittaa eteenpäin. Tuo minimoi matkaa viinistä jouselle, kun kyseessähän on laji, jossa ammutaan rivakkaa tahtia laukasta (eikä riistaa vaan tauluja).
Viinin rakenteessa on sellainen jännä juttu, että sen tukevuus hoidetaan laittamalla sisälle tukikepeiksi pari särkynyttä nuolta.
Yksi pikku erikoisuus muuten ratsastusjousiammunnasta - nokit on tapana käsitellä kuvan mukaisesti normaalia avoimemmiksi, jotta nokitus onnistuu helpommin. Onnistuu kärkipihdeillä ilman nokin lämmittämistä. Vähän yllättävää, mutta totta.
