Lauantaina oli Oulu-Kemi -alueen ratsastusjousiammuntaporukan (EMAC NoK) pikkujoulut, kolme heistä myös OSJM:n jäseniä itseni mukaan lukien. Vieraitakin oli OSJM:n radalla muutama, siellä ammuttiin hauska jousimetsästyspuolen kisoista poikkeava kisa (jonka voitin
), toki ilman hevosia sentään, käytiin Haraldissa syömässä ja vietettiin loppuilta meillä mm. katsoen aiheeseen liittyviä videoita videotykillä. Oli hyvät pirskeet!
Minullehan tämä laji on aika satunnainen ja tuorekin, itse asiassa eilen tuli kaksi vuotta siitä, kun ammuin ensimmäiset nuolet vaimon hevosen selästä. Se oli jo vaatinut jonkin verran hevosen totuttelua ja jopa vähän vaistoammunnan opettelua puhumattakaan ratsastuksesta
Tavoitteena on ollut ensisijaisesti urheilulaji, jossa ammutaan nuolia tauluun laukkaavan hevosen selästä. Sitä olen jo tehnyt, joskin kisakelpoisen suorituksen rakentaminen on yhä kesken. Ei sillä, että välttämättä koskaan edes kisaisin. Tällä hetkellä homma on terveyssyistä jotakuinkin pausella. Jo toinen ratahanke kuitenkin alustavasti vireillä.
No, aina silloin tällöin törmää ihmisiin, joita kiinnostaa jousimetsästys hevosen selästä. Tätä on ollut jonkin verran OSJM:ssäkin. Ainakin yksi tällainen jäsen on myös NoKissa. Ideana tässä on muun kiehtovuuden ohella se, että hevosella voi päästä hyvin lähelle riistaeläintä: riistalaji tulkitsee hevosen vaarattomaksi eläimeksi eikä ymmärrä selässä istuvaa ihmispetoa. Tästä kuulinkin taas lauantaina mielenkiintoista esimerkkiä Hailuotoa koskien ja tämä ajatushan alkoi taas soitella omiakin kelloja. Hyvin harva on mitään jousimetsästystä hevosella tehnyt. Kerran yritin löytää Youtubesta videoitakin, löytämättä mitään. Lajihan on siitä kisalajista poikkeava etenkin siten, että riistalaukauksen voi tehdä paikoiltaan, ei tarvitse laukata. Riistalaukauksen voisi tietysti tehdä taljajousellakin, mutta enemmänpä ehkä kuitenkin kiinnostaa tuo vaisto nyt kun on VVK:ssa nähnyt Bapinan esimerkin siitä, kuinka pian lahjakas kaveri voi sitäkin oppia
Taljajousi on kuitenkin hevosen selässä raskas kampe. Missään nimessä ei tosin ole ajatustakaan vaistojousen käyttöön muussa jousijahdissa.
Minäkin olen vaihtanut vaistoammuntatyylin peukalolaukaisuun, vaikka metsästyspuolella tyypillisellä Välimeren otteella aloitin. Peukalolaukaisussa on etunsa sen urheiluammunnan kannalta: nuoli nokitetaankin oikealle puolelle runkoa oikeakätisen ampujan tapauksessa. Peukalo-ote nokitetusta nuolesta on sellainen, että nuoli painautuu etusormella tukevasti vasten jousen runkoa toisin kuin Välimeren otteessa. Siitä on selvä etu laukkaavan hevosen selässä, vaikka istunta olisi kunnossa (ratsastajan yläkroppa kulkee vaakalinjassa). Nokittaminen on myös selvästi nopeampaa kuin Välimeren otteessa.
No nytpä vähän kiinnostaa tuon peukalolaukaisun soveltuminen leikkurilaukauksiin, koska kahta erilaista vaistoammuntatyyliä ei kannata ylläpitää. Pitää alkaa testata sitä. Peukalolaukaisuun liittyy tyypillisesti sellainenkin ero, jota ei tyypillisissä jousimetsästyslaukauksissa yleensä käytetä: laukaisussa vasen käsi kippaakin jousta eteenpäin ja hieman sivulle. Tämä saa aikaan sellaisen vaikutuksen, jossa jousi ehtiikin väistää ammutun nuolen. Spinen vaikutus on siis jotakuinkin olematon toisin kuin Välimeren otteessa, jossa juuri spine on merkittävä sikäli, että nuoli kiertää jousen rungon oikein ja ampuu suoraan - ja että leikkurit lentävät kuten taulukärjet. Em. peukalolaukaisutavalla (oikein) ammuttu nuoli ei sen sijaan ilmeisesti ole lainkaan herkkä spinelle, mikä tuntuu aika eksoottiselle sitä pohjalta, miten jousimetsästyspuolella asiat yleensä ymmärretään. Hevosjousissa ei tyypillisesti ole lainkaan ikkunaleikkausta, sikäli voisi ajatella, että tarvittaisiin hyvinkin tavallista löysempää spineä. Hommapa ei ainakaan jokaisella ampumatekniikalla menekään niin.
Pitääpä alkaa vähän testata asiaa, jotta selviää asiaan mahdollisesti liittyvät vaikeudet ja haasteet.
