Viime keväänä nimiini siirtyivät isoisävainaan aseet. Perehtyminen niihin on melko alkuvaiheessa, mutta rinnakkaispiippuisella haulikolla olen jonkin verran ampunut ja eilen päätin käydä sillä kokeeksi metsällä, vaikka vannoutunut jousimetsästäjä olenkin. Ruutiaseilla ei minulla ole jahtikokemusta ennestään lähes lainkaan. Eipä sitä lintua tullut reppuun, vaikka se muka haulikolla on niin helppoa
No, mahdollisuuksia olisi ollut. Aamuiseen teerijahtiin liittyi omat koomiset sattumuksensa, mutta myöhemmin lähdin käymään yhden lenkin suoraan mökiltä jokivartta alaspäin kulkien. Kuljettuani ehkä vasta reilut puoli kilometriä kuulin jotain vaimeita tömähtelyjä ja mietin niiden aiheuttajaa. Arvelin, että voisi olla hirvi. Minulla oli päässä aiemmin viikolla ostamani kuulevat kuulosuojaimet, joiden äänenvoimakkuuden olin säätänyt vastaamaan normaalia kuuloa. Ruuvasin niihin lisää volyymiä kuulostellakseni. Välillä aina joku tömähdys kuului ja jäin paikoilleni odottamaan, mikä sieltä kävelisi näkyviin.
No eipä alkanut mitään näkyä kuitenkaan ja siinä odotellessani ajattelin tehdä muutaman harjoitusnoston, kun ei ne millään vankalla rutiinilla vielä mene. Noin kolmessa kympissä näkyi puiden välistä pätkä vaakatasossa olevaa puunrunkoa noin parin metrin korkeudella ja siinä sellainen oksasykkyrä, joka muistutti vähän metsoa. Siihen sitten pari, kolme harjoitusnostoa haulikolla, kunnes "oksasykkyrä" otti siivet alleen ja lensi pyrstö levällään poispäin. Metsohan se oli ja sinne meni!
Olipa hieman hölmistyttävä tilanne. Ilmeisesti metso oli ne tömähdyksetkin aiheuttanut. Kuljetan yleensä mukana kiikareita juuri siksi, kun maastossa toisinaan näkyy kohteita, jotka muistuttavat metsoa tai muuta lintua, ja niillä voi sitten katsoa, että ei, tuokin on vain tuollainen hiiltynyt kanto tai jurakko tai tiheämpi oksiston kohta. KOSKAAN se ei ole ollut metso - tokihan metsojakin olen nähnyt, mutta ne ovat olleet sitten toisenlaisia tilanteita. Mutta nyt oli. Kiikarit ei olleet jostain syystä nyt mukana, enkä sitä oksasykkyrää tosissani linnuksi edes epäillyt. Näkymää oli sen verta kapea ränni, ettei linnun koko hahmo siitä erottunut.
Metson ampuminen jousella on minulle niitä isoimpia haaveita tässä hommassa ja tietystihän tuo herätti ajatuksia: entä jos aseenani olisi ollut jousi? Olisinko ollut hieman toisenlaisella asenteella liikkeellä ja voinut jopa tarkkailla tilannetta huolellisemmin ja havaita kohteen metsoksi? Ampumiseen ainakin olisi ollut aikaa.
Näin luultavasti saman metson vielä paluumatkalla lennossa eri kohdassa noin kuudesta kympistä uudelleen. Ei harmita ollenkaan, että se jäi haulikolla ampumatta, vaan nyt tietysti suunnittelen, miten sen saisi päiviltä jousella. Merkkejä on, että metso pyörii tuossa toisinaan, joten kyllä sen siinä voisi kohdata toistekin.
