Einpä arvannut tänään Veli-Matin ja Arto Y:n kanssa ammuskelemaan mennessä että ilta venähtäisi pitkälle yli puolenyön. Nääs tuolla parisen kilometriä ennen Oulunsalon huoltoasemaa näin autotien laidassa isokokoisen rusakon maata rötköttävän tienpuolessa. Mietin että hitto, jos tuo ei ole ihan tohjona ja haiseva vanha aato niin otan ja kopaan mukaani kunhan tuun jouskariammuskelutreeneistä Varjakan suunnalta.
Treenit meni ja kotimatka tuli. No, pollasin samaisen ristiturvan edelleen lojumasta tienpenkassa. Auto tiensivuun ja kattomaan. Kun tarrasin kaveria niskavilloista niin tajusin että tämähän on ihan hiljattain päässyt hengestään, oli nimittäin ihan pehmee vielä! Ruhjeet siististi pään alueella, takakintusta oli tosin myös karva ölissyt noin 5cm alueelta, muuten näytti ns ehjältä otukselta.
No, ajattelin että ei perkule, kun en oo koskaan riistaa suolistanut saati nylkenyt, jos ei yhtä sorsaa ja parii kukkoo lasketa, niin nyt on hyvä tilaisuus harjoitella tätäkin.
Ei muuta ku rusakonlotjakkeen kanssa kotio. Mitä lie emäntä ajatellu kun unenpöpperöissään pyörähti näkökentässä ja sanoin että mulla makaa tuolla lattialla isokokinen yliajettu rusakko, meen nyt nylkeen ja suolistaan sen
Ei sitä 24 hujakoilla keskellä yötä keittiöön ollut asiaa puukon ja kokkiveitten kanssa mesuamaan, täytyi viedä elukka kellarin pesuhuoneeseen ja tehdä parhaansa siinä lattialla.
No, mun rusakon suolistus ja nylkyhommat pohjaa niihin pariin you tubessa vietettyyn tuntiin kun oon koittanut painaa mieleeni että miten homma toimii...Ja ei kun homma käyntiin. Juttu olisi varmasti mennyt paljon siistimmin jos takakintut eivät olisi rusakolla ehtineet mennä kohmeeseen, nääs nahan irroittaminen peräpuolesta oli aika kettumainen juttu, keskiosasta ja pääpuolesta se lähti kuten olin olettanutkin. Sain kuitenkin takin pois, joskaan suoritus ei ollut lähellekkään kuin kokkiohjelmasta, kyllä siinä meni aikaa ja pari kirosanaa, etenkin sen jähmeen peräpään kanssa ihmetellessä. Jalat poikki kuten you tube videossa ikään, takki pois...
Pään irroittaminen oli sitten luku sinänsä. Vedin puukolla lihakset niskasta ja kurkusta halki ja ajattelin että kaularanka menee rikki kun reippaasti pyöräyttää. No...menihän se mutta rusakko ei siittä tykänyt ja pärskäytti veret puuhamiehen naamalle. Siinä halppismora kädessä ja naama veressä tuli mietittyä että mikähän helvetin älynväläys tämäkin nyt oli. No, kun on alettu niin kesken ei jätetä ja ruski sai luopua turpavärkistään.
Siinä puolituntia huitoneena alkoi olla lattia karvatupoissa ja verilammikossa, meno oli kuin isommallakin teurastomolla.
Seuraavaksi sitten varovasti vatsan aukaisu ja suolet sai aika kätevästi pois, suurin osa pullahti itsestään, sydäntä joutui hieman rintaontelosta kaiveskelemaan, enkä edes tajunnut siinä uutuuden huumassa ottaa sitä talteen
Menihän se rusakko paloiksi, raajat erikseen ja muu ruho erikseen, hyvä virutus ja pakkaseen. Roippeitakin tuli pienehkö läjä siinä osia irroitellessa, pistetään kypsäksi ja annetaan kissoille, nuorempi maatiaiskissa kun muutenkin juoksenteli rusakonkäpälä suussa ja piti sellasta murinaa että luulin sen jo muuttuneen koiraksi.
Eipä tuo näin ensimmäiseksi kerraksi kovin kummoiselta tuntunut, joskin paljon vaivalloisempaa ja sotkuisempaa puuhaa kuin mitä kuvittelin. Johtunee osittain myös siittä että osa elukasta oli ehtinyt jo kohmettua sitä nylkiessä.
Sellaisen virheen taisin kuitenkin tehdä että nahan alla olevat kalvot jäivät melkeen järestään lihoihin kiinni, olisikohan ne pitänyt saada nahkan kanssa irti?
Lisäksi se takapuolessa ollut tönäisykohta oli muussannut elukkaa hieman takaosasta, leikkasin sen kokonaan pois. Vaikutti kuitenkin siltä ettei takajalkoihin ja muuhun osaan elukkaa ollut tullut mitään vaurioita päätä lukuunottamatta. Suoletkin olivat ehyenä ja ne sai suht ok pois. Josko tosta jonkinmoisen aloittelijan rusakkokeiton saisi väännettyä talvenmittaan, ainakin lihat on nyt pakastimessa.
Senverran kuitenkin oli sotkusta puuhaa ja ähräämistä että naamanpesun jälkeen kelpas aika hyvin yksi olut ja kunnon suihku. Ens kerralla sujuu paremmin, toivottavasti itse kaadetun rusakon parissa.
[ylläpito on poistanut liitteen]
