Ompahan nyt tullut nähtyä sekin erikoisuus että jänisajo voi edetä ajettavan ja ajajan osalta sananmukaisesti ryömimällä
Oltiin eilen Santun, Jaakon ja mini-Varjaagin kanssa meidän radan maisemissa jänisjahdissa jänisten ollessa todella lujassa. Pari ekaa passitusta meni ihan tyhjänpyytämiseksi ja kolmannella mentiin Jacksoninsaareen - se on siinä meidän radan ja rannan välissä oleva korkeampi metsikkö. Joissakin kartoissa se on myös nimellä Jaksonsaari ja toisissa tosiaankin Jacksoninsaarena, uskoisin nimen juontavan jollakin tapaa amerikan siirtolaisiin. Olin varma että siellä olisi ainakin yksi jänis ja se olisi helppo passittaa maaston takia. Haulikkomiehet jäivät tai paremminkin käskytin
heidät maakannakselle ja nimenomaan tähdensin että tätä polkua ne tulevat pois jos niitä siellä on...
Santun kanssa mentiin sitten saareen ja Santtu jäi eteläpäähän passiin jousen kanssa. Sitten me alettiin Taikan kanssa ottamaan jussia ylös, kiersin saaren ensin reunoja pitkin ja Taikalla oli melkeinpä kokoajan kevyt merkkaus päällä... Siellä sain hahmotettua vanhoja syönnösjälkiä uuden lumen alta, koko aamun oli satanut uutta lunta mikä vähän vaikeutti hommaa varsinkin kun silmälasit oli täytynyt laittaa kastumisen takia repuntaskuun..
Ei perskele, konsultoin radiolla mini-Varjaagin kanssa ja sanoin että rauhassa siellä passissa, tässä menee nyt aikaa mutta on täällä taatusti ainakin yksi jänis, koetan ottaa sen kiertämällä ylös siten että Taika kiertää ringin sisäpuolta mun mukana ihan lähellä. Löysin yhdet lyhyellä loikalla tehdyt suorat jäljet ja arvelin että tuo on lähtöjälki syönnöksiltä. Heitin semmoisen reilun 100m lenkin jonka sisälle mahtui metsikköä ja pajukkoista rantaniittyä. Kun en löytänyt selviä ulostulojälkiä niin ei muuta kuin Taika sivulla pienentämään rinkiä...
Niityllä oli niitä Perämeren rannikon erikoisuuksia eli jäiden kolaamia pajupuskia jotka monesti jopa kasvavat maata pitkin. Taika oli yhden sellaisen toisella puolen ja minä toisella puolen kun Taika pujahti pajujen latvojen alta tunneliin. Samalla hokasin ihan siinä metrin päässä että mikä valkoinen se tuossa pajujen alla menee...samassa Taika alkoi vinkumaan joten jänishän se siellä. Siinä ne molemmat ryömivät matelemalla todella ahtaassa tunnelissa kunnes jussi pääsi hyppäämään juurakon välistä ulos ja sitten mentiin. Heinikon takia ei tullut ampumatilannetta jouselle - haulikolla olisi ollut todella nätti tilanne roiskaista pitkin persusta...
(jatkuu kunhan saa imuroitua...)
No niin, kaikenmaailman häiriöitä...
Ajo lähti, tosin katkonaisesti kun jussi veteli 90 asteen vinkkeleitä suht peinellä alalla. Ensin jussi kävi tutustumassa Santun passiin ja pysähtyi tarkistaamaan taljaukon päivän kuntoa. Sen verran täytyy Santtua puolustaa että eipä sillä kantilla saarta ollut juuri selvää ampumalinjaa vaikka jussi kuinka istuisi 20m päässä eli keppi ei lähtenyt. Seuraavina passiketjussa olikin sitten Jaakko ja MIni-Varjaagi vaan eipä rouninki kajautellut kuoleman patarumpua eikä benellin makasini tyhjentynyt italowesterin tyyliin...
Perskele, pojat jättivät määrätyn vartiopaikan ja olivat siirtyneet 20m päähän molemmin puolin polkua. Eihän se valkoinen jänis näy sivustapäin lumisen kortteikon, lyhyenkään sellaisen, seasta vaikka kuinka tulisi selvää baanaa pitkin.
Vaan on se mielenkiintoista tuo jänisjahti(kin) Taikan kanssa, tässä on nyt 4 syksy menossa ja aina oppii jotakin uutta kuten nyt hokasin tuon kiertämisen ohjaten koiraa sivulla. Mikään ajokoirahan Taika ei ole vaan sille on täytynyt opetella ihan oma pyyntitapansa jossa passitukset tehdään etukäteen ja pyynnin pitää tapahtua suht pienillä aloilla koska useimmat ajot kestävät vain 5-15minuuttia. Jänisten käyttäytymistä on mielenkiintoista seurata koska 90% nostoista lähtevän jäniksen ehtii nähdä. Ilmat vaikuttavat yllättävän paljon siihen miten herkästi jänis lähtee koiran edestä. Joillakin keleillä pakoetäisyys on 10m huiteilla mutta joskus jopa alle metrin kuten eilen. Ompa käynyt niin että jänis on päästänyt vainulla olevan Taikan ohi alle metrin päästä kannon toiselta puolen ja kun koira on mennyt ohi niin se on noussut rauhassa istumaan ja lähtenyt hiljaa poispäin. Jousella sille on koiramiehen vaikea saada saalista mutta hyvälle haulikkomiehelle se olisi oikea jänissilppuri sillä monesti 4-5h aikana Taika kaivaa 4-6 jussia ylös, lähestulkoon jokainen niistä on haulikkohollilla ja mieskin osaa olla varuillaan kun koira antaa selvää merkkiä että: "ukko nyt tarkkana kohta taas mennään..."
