OSA XII
Kaatuuhan sitä riistaa kun ammutaan eikä jätetä turhan takia keppejä jänteelle...
Lähdettiin eilen aamulla pojan kanssa lähimetsään jota jo vuosikausia pidetty tavallaan varattuna loppukaudeksi kun on paljon lunta sekä metsässä miehen ja koiran huono kulkea. Velipoika asustelee yhdellä kulmalla ja ruokkii pitkäkorvia sekä tietysti fasuja takapihalleen. Poika meni passiin rantatielle ja minä lähdin Hailuodontien varresta menemään Taikan kanssa passia kohti.
Jumalauta että oli jäniksen jälkiä, pahimmillaan tai parhaimmillaan ihan miten vaan haluaa sanoa, hanki oli tallattu kantavaksi joten sanoinkin radiopuhelimeen että kohta alkaa tulemaan jusseja rytinällä sinne, soittele vaan rauhallisesti rouningin putki kuumana äläkä lähde turhaan hakemaan raatoja ennen kuin meidän ajo tulee sinne sillä täällä on puskat ihan täynnä otuksia. Ja vitut sieltä lähtenyt yhtään jänistä...siis aivan käsittämätöntä...hajuja oli ja Taika kävi välillä niin kuumana että se vikisi ja meni... Vaikutti siltä että jussit olivat makuuksissa talojen pihoilla tai ihan lähistölllä joihin en diplomaattisista syistä päästänyt Taikaa vaan komensin sen aina pois kun talo tuli liian lähelle. Tiedä sitten tuliko oltua liian diplomaattinen sillä kaikkihan ne mökkiläiset on tuttuja mulle...
Myttymaijan talon luota Taika tuli vanhaa pellon pohjaa pitkin vikisten kohti ilmavainulla ja sen edessä juoksi ukkofasu pyrstö pystyssä suoraan kohti minua. Jaahas...tulee näköjään suoraan syliin...sitten fasu pudottautui ojan pohjalle ja katosi mutta kun Taika rämpi hangessa yhä kohti niin ounastelin fasun suunnan olevan yhä kohti. Ja niinhän se perskele olikin sillä se ohitti minut tyylikkäästi ojassa ja paukatti lentoon selän takaa ja sinne meni... Sepä siitä reissusta sitten, ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa - kun päästiin kotipihalle niin pikku-Eero ryntäsi ovesta ulos "Heiiiiii! missä ne jänikset on...?"
Iltasella lähdin sitten sisuuntuneena passittelemaan ruokinnalle Varjakkaan. Ruokinnalla oli muutamia paskoja joten ei muuta kuin odottelemaan. Kohta kuuluikin selän takaa rapsahduksia ja sitten tasaisempaa juoksuääntä - jänis ohitti minut metrin päästä ja pysähtyi yhden juurakon taakse kuuntelemaan. Kotvasen kuluttua se siirtyi ruokinnalle ja just siihen mihin sen pitikin - jo ruokintaa tehdessä laitoin oksista esteet ruokinnan ympärille siten että siinä nautitaan se legendaarinen "kuolemaantuomitun viimeinen ateria". Matkaa n 9-10m, nuoli matkaan, poks sanoi jussin kylki ja jussi kohti kuusikkoa passin vierestä. Nautin rauhassa kahvit jäätyneen suklaapatukan kera ja kävin noutamassa nuolen. Ja voi vitunvittu, verinen nuoli mutta Allenin mekaanisessa leikkurissa O-rengas paikoillaan ja terät supussa... tuli joko pitkä ilta pimeässä metsässä tai sitten noudan Taikan kotoa.
Ahaa - hyvä tilaisuus testata ja kouluttaa koiraa joten laitoin kotona saunan päälle ja menin parin tunnin kuluttua takaisin. Vein Taikan remmissä ruokinnalle ja komensin että "HAE". Taika teki pari etsintä kiekkaa ja lähti vauhdilla raanakon jälkiä kuusikkoon. Muutamista veripisaroista huolimatta jälki ei ollut niin kuuma että Taika olisi antanut ääntä mutta nythän olikin "HAE" komento päällä. Testissä oli se että lähteekö Taika tuomaan saalista isännälle vai jättäkö löydettyään sen sinne...
Meni koiran juoksuäänen perusteella perässä ja aina välillä kuulostelin mikä on pelin henki...kohta kuului selvästi ääni kun jussin kylkiluut sanoivat että rips ja raps...odottelin hiljaa mitä tapahtuu...Taika lähti tulemaan kohti ja minä meni vastaan ja sieltähän se mun ikioma kullanuppu tuli jussi suussa tuhisten...
Ajelin suoraan velipojalle ja jussilta riisuttiin takki tallissa heti pois koska tarkoitus oli että se kuivataan ulkoilmassa keittojänikseksi - kannattaa muuten kokeilla jos haluaa hyvää jäniskeittoa, kuukausi on ihan soppeli kuivausaika
Nuoli oli mennyt takaviistosta suolilta sisään ja raapaissut toista keuhkoa sen verran että henki lähti vajaan parinsadan metrin juoksun jälkeen. Mutta jos olisin lähtenyt heti perään niin veikkaan ettei joku 500 metriäkään olisi riittänyt pakomatkaksi. Nyt se ilmeisesti pisti tavallaan rauhoittuneena makuulle ja kuoli parissa tunnissa sitten niille sijoilleen. Pitää vähän funtsia mitä noille Allenin avautuville oikein tekee...
Osuma oli itsessään ihan hyvä, tosin ehkä sentin kaksi takana mutta ampukaas itse paremmin hämärässä
edes taljalla
Jos leikkuri olisi avautunut niin varmasti myös toinen keuhko olisi saanut kunnon viillot. Nyt jussin läpi kulki semmoinen reilu 10mm siisti reikä...
Tänään lähdettiin sitten OsMyn kaurisjahtiin Santun ja Raunon kanssa - Raunokin sai koiramiehenä väliaikaisen metsästysoikeuden koiramiehenä mikä oli todella hieno homma... Pari ukkoa selvitteli kauriiden liikkumisia ja me muut paisteltiin Paukun majalla makkaraa ja muisteltiin äijien kanssa vanhoja - ketkä niitä nyt muisti...
Ensimmäiseen ajoon laitettiin Rauhon Kaapro ja sen veli. Ajo olikin päällä ja pyörähti pari kertaa mukavasti mun ja Santun edessä reilun 100m päässä mutta sitten tuli hukka kun kauriit nousivat kankaaseen.
Kun saatiin paikallistettua se alue mihin kauriit jäivät niin ei muuta kuin vanharouva Ursula, Kaapron emä, ajoon. Ajo olikin samassa päällä ja nakkasi pientä lenkkiä kunnes erehtyi sivupassiin Kompuramäelle ja haulikkomies kaatoi emän ja vasan.
Tehtiin poikien kanssa ArtoYylle källi - otettiin minusta ja jousesta nuolineen kuva jossa näytin naama kaatovirneessä V-merkkiä. Lähetin sen Artolle eikä muuten mennyt kauan kun se soitti että" MITÄÄÄÄÄÄ... ookko nää kaatanut kauriita...?"
Kuulosti jopa että seassa olisi ollut hiukan itkuakin....
No lihat jaetaan sitten huomenna kaikkien jahtiin osallistuneiden kesken joten se niistä kauriista.
Jotenkin oli isku päällä joten lähdin puoli neljän aikoihin samaan passiin kuin eilenkin mutta tällä kertaa PPS kärki nuolessa eli se kärki joka tappaa taatusti kotona ja puutarhassa huonommastakin osumasta. Vaan eipä ole nuo talvi-iltojen valaistukset samanlaisia edes perättäisinä päivänä sillä jänis tuli ruokinnalle mutta sitä ei erottanut edes tummia heiniä vasten niin hyvin että olisi kehdannut ampua - jousi oli pariinkin otteeseen täydessä vedossa ja katse haki polttopistettä jussin kyljestä mutta eipä vaan savu noussut pisteestä joten jätin ampumatta.
