Perjantaina Vehmaalla oli niin kylmä että pelkäsin tönkähtäväni puuhun ellei tuuli tyyntyisi hrrrrr...😨 Peurahavaintoja oli mutta ilmeisesti ne olivat kuulleet makuualueilleen kun rymysin sakean riistapellon läpi ja asensin ständin puuhun. Peurat kyllä tulivat peltoon mutta vasta pimeässä varrottuaan sitä ennen lähes tunnin pellonreunan taimikossa. Peurat tuijottelivat pellolle ja liikahtelivat kokoajan levottomasti. Kun ne tulivat peltoon eipä siinä auttanut isot peepit eikä himmeät pinnivalot - pimeä mikä pimeä.
Lauantaina Lähdettiin Lokalahdella oikein kutsuvierasjahtiin Kuliluoto nimiselle n 2,5x1km saarelle jonka peurakanta on "ainakin +40 ellei enemmänkin". Lisäksi saaressa on kauriita joista sallittuna oli vasa. Peuran kaatorajoitus oli aika huima; kaikkea saa kaataa mukaan lukien ALLE 6 piikkiset pukit. Isommista sanktio 1500€ ja peura trofeineen seuralle! Arvatkaapa puhdistinko kiikarin linssit huolella 😉 No onneksi en edes nähnyt minkäänlaista pukkia mutta radioviesteistä päätellen "sakkopukkejakin" oli ajossa.
Olin passissa Takalahden puhdassa eli lahden pohjukassa ja elukkaa riitti - kiväärillä vähintään 4 satavarmaa kaatoa ja parikolme todennäköistä. Mutta jousella ei yhtään, neljästi viritin mutta ampumatta jäi. Kahdesti peura oli alle 25 m mutta heiniä edessä ja kahdesti vauhti oli niin kova että peurat piupau välittivät naksutteluista ja vihellyksistä! Mutta u.s.ko.o.m.a.t.t.o.m.a.n. hieno jahti päivä!!! Jousiukoille 2 peuraa ja koiramiehille 1 kiväärillä. Koiria oli yht 7kpl mutta ei toki yhtaikaa kuitenkaan irti.
Iltapäivällä majalla oli tarjolla villisikaa a'la Paavo nuolella ja savupeuraa.
Pääsin iltapassiin lähellä merenrantaa olevan suolampareen reunaan. Nyt ständi oli jo valmiina ja lampareen reunan ruokinnalla runsaasti jälkiä. Kuuden tienoilla tiheiköstä pääsi pikkupukki vähän yllättämään ja huomasin sen vasta kun se oli jo lähellä ruokintaa. Se oli ilmeisesti saanut täysin tyvenessä kelissä minusta jonkinlaista hajuvihiä tai kuullut ylimääräistä kahinaa vaatteista vaikka olen kokemuksen perusteella panostanut kamppeiden äänettömyyteen hanskojen natinaa, tai siis natinattomuutta, myöden. Peura pysähtyi oksien taakse ja haki oksien välistä näköyhteyttä minuun liikuttamalla päätään ylösalas ottaen samalla vähän joka suuntaan pieniä askeleita. Onnekseni lähellä kulki hiekkatie jossa kulkevat autot saivat välillä osansa peuran huomiosta. Näinä lyhyinä hetkinä sain pikkuhiljaa hivutettua jousen sylistä pystyyn polven päälle... Vihdoin peura siirtyi ruokinnalle pois oksien takaa ja ei muuta kuin odottamaan seuraavaa autoa... Peura oli todella varovainen ja melkein joka suupalan välissä höristeli korviaan suuntaani - ajattelin että tämähän se on perin vittumainen tapettava on ja epävarmuus joka yritti kolkutella takaraivossa jäi vain yritykseksi 😉
Ja se auto tuli, jousi vireeseen ja taas odottamaan että peura alkaisi järsimään porkkanoita mutta eihän sitä krvyttä hiilarijoustakaan pidetä vireessä minuuttitolkulla suoran käsivarren päällä vaikka olisi kuinka vedossa kevennystä. Etäisyyttä oli 15m ja peura hiukan viistosti päin minua. Pinni asennosta johtuen etuvoittoisesti ihan etujalan tyveen ja kun peura otti kolmannen haukun porkkanasta niin huiskista vaan!
Kova posaus ja peura kuin salama metsään....niiasi perkele ihan kunnolla niin syvään että valonokki merkkasi jopa silminnähden osuman lavan takana... Nuolessa verta ja vatsan sisältöä. Ilmoitin isännälle ja sovittiin että en lähde perään ennen kuin tulevat hakemaan minua jälkikoiran kanssa alueen kortteikkojen ja tiheän rantametsän takia.
Oli kuitenkin luottavainen ja tiesin että peura löytyy mutta kuinka kaukaa... No se oli mennyt ehkä 250m eikä vuotanut juuri ollenkaan. Osuma oli siinä mihin sen jo "pelekällä silimälläki mulukasin" eli toinen keuhko kunnolla puhki, raapaisu maksassa ja vatsalaukku etureunasta puhki.
Töitä teettänyt tilanne oli huomattavasti mukavampi näin jälkeen päin kuin että olisi käynyt kunnon munkki ja peura olisi pökännyt ilman isompia kiertelyitä suoraan ruokinnalle, pinni kylkeen ja poks! Nimenomaan tällaiset työteliäät tilanteet ovat minusta juuri niitä jousimetsästyksen juitsuja jotka motivoivat onnistui ne tai sitten epäonnistuivat hiuksennhienosti.
Ja Eerokin saa sen kaipaamansa sarvellisen kallon sillä sarvea ne on tuuman tapitkin!!!! Sittenhän se Eerolla alkaa isompien sarvien odotus mutta näyttää siltä että ne voi olla jo "omaan tuotantoa"...
Hemmetin isot kiitokset hienosta reissusta Samille Vehmaalle sekä Paavolle ja Timolle Lokalahdelle kuten myös Lokalahden Urheilumetsästäjien jahtiporukalle loistavasta vierasjahdista!
