No ei kaatunu mutta mielenkiintonen aamupäivä oli Majavakankaalla
Aamulla alueen hiekkatietä ajellessa tiellä käveleskeli pyy ja sitä seurailin kymmenkunta metriä autolla. Pyy pomppasi mettän puolelle ja ite jatkoin matkaa muutama sata metriä parkkipaikalle. Annoin siinä tilanteen rauhoittua, ja ammuin muutaman lämmittelynuolen matkapakkaan. Lähin sitten mettän poikki hissukseen etenemään kohti paikka jossa pyy oli. Istahin kivelle pillittelemään, ja eipä menny montaa minuuttia kun sainkin juttukaverin. Pyy vastaili pillityksiin tovin aikaa, ja sittenpä alkoi samanlainen juttelu kuulumaan myös selän takaa. Kolmestaan poristiin siinä sitten jonkin aikaa
Aikani näiden kanssa juttelin mutta kumpikaan ei halunnut lähempää tuttavuutta tulla tekemään, niin ajattelin itse olla se aktiivisempi osapuoli sitten. Lähdin hiipimään hiljalleen tuon selkäni takana jutelleen tirpan suuntaan. Välillä se vastailikin mutta ei löytynyt. Noh, antaapi olla, ajattelin, ja lähdin ständille päin. Istuskelin ständissä tunnin puolitoista, välillä pillitellen. Takaa, hiekkatien suunnasta alkoi kuulua taas vastausta. Hetken aikaa taas juteltiin mutta sitten hiljeni. Totesin että saa tämä istuminen riittää ja vois lähtä käveleskelemään hiljalleen autoa kohti. Hiekkatieltäkään päin ei enää kuulunut vastausta. Kävelin ständin länsipuolelta hiekkatielle päin, ja tielle kun astuin, niin reilu viidentoista metrin päässä istuskelee pyy rauhallisena. Hampaita purren ja kiristellen mietin että mikset perkele voi tuolla metässä tulla ampumaetäisyydelle..ilmeisesti täällä tiellähän se on mukava istuskella tietäen että sattu rehellinen mettämies vastaan joka ei kuitenkaan tielle ammu, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli
Noh, siitähän sitä pyrähdettiin mettään ständille päin.. ja pitihän se lähtä vielä perään kattomaan.
Taas pillittelyä ja vastailua puolin ja toisin kun paikallaan seisoskelin viitisenkymmentä metriä ständiltä mettän reunassa..kunnes taas hiljeni.. Sitten, takaa kuului vaan suhahdus, käänsin pään, ja pyy lentää silmiä kohti melkein syliin
Koukkasi parin metrin päästä etuoikealle, lensi noin 40 metrin päähän puuhun istumaan. Viiden sekunnin sisällä yritin hiipiä hieman lähemmäksi mutta ei, pyy jatkoi matkaa.. Perässä mentiin mutta ilmeisesti hippaleikki tälle päivälle riitti tuolle tirpalle.
Hieman harmissani, mutta silti iloisella mielellä kokemuksesta menin autolle ja lähdin kotia päin ajelemaan. Tosin, vielä yksi hieno tilanne tuli samaisella hiekkatiellä ajellessa: helevetin iso koppelo istui keskellä tietä ja lähemmäs ajaessani lintu pöllähti tien vierellä olevaan mäntyyn istuskelemaan. Noh, eipä siinä auttanut kuin jatkaa matkaa.
Vaikka se ensimmäinen jousisaalis vieläkin odotuttaa ja pyy vei mettämiestä 6-0, niin kyllä nämä kokemukset on silti aika mukavia. Hieno aamupäivä!
