Palasin aamusella Taikan kanssa edellisen päivän mestoille kaurislauman perään. Funtsailin sen palanneen kuusikkoon tai sitten korkeintaan siirtyneen kanavan rantaryteikköön makuuksille. Soittelin iltasella muutamalle passikandille mutta useimmat olivat töissä tai sitten jonkun muun käsittämättömän pakkotilan alla joten yksin oli koetettava pärjätä tai siis tietysti kahdestaan Taikan kanssa. Funtsailin että alueelta on tiedossa kolme pääasiallista poistumisreittiä joista ajo lähtee ulos mutta koska Taikan tehtäväksi jäi ajohommat niin minun olisi koetettava jakautua taktisesti kolmeen passiin tilanteen mukaan. Ja ei kun tossua toisen eteen ja reipashenkinen marssisiirtymä alatuulen kautta alueelle....
Kuusikko piti todeta perusteellisen perkkaamisen jälkeen tyhjäksi joten siirryin rantaryteikköön kortteikon sekaan ja siellä otin suunnaksi suunnaksi erään ojituksen penkat josta oli ennenkin lähtenyt kauriita päivämakuukselta. Taika perkkaili omiaan kauempana kortteikossa kun kuulin edestäni penkalta eläimen lähtöäänen ja totesin että penkan painanteista lähti ainakin kuusi kaurista kanavaa kohti. Vislaisin Taikan paikalle mutta siinä meni vartin verran koska Taikalla oli kortteikossa omat hyvät hajut kuonossa. Kun sain Taikan jäljelle otin välittömästi kepeän ravin n 500m päässä kuusikossa olevalle kaurispolulle - olin kaavaillut jo etukäteen että jos penkalta lähtee niin se nousee tien vartta pitkin kuusikkon ja siitä peltojen yli keskelle asutusta. Olin juossut traktoriuraa semmoisen parisen sataa metriä kun takaa kuului perselähtöhaukku. Parin kävelypätkän jäljeenkin olin vielä haukkua edellä ja sen suunta alkoi kaartaa kohti polkua jossa haukoin happea kuin kala kuivalla maalla.... haukku läheni ja metästä kuuluin hangen rikkoontumista tuulen mukana...vedänkö jo vireeseen....perhana Taika!!! Olin myöhästynyt passista...
Otin Taikan pois ja tutkin ajojäljen - 2 tai 3 oli mennyt eli loput olivat todennäköisesti vielä jossain kanavan varressa. Ja ei muuta kuin juonti- ja hapetustauon jälkeen sinne ottamaan loppuja ylös.
Löysin kohdan missä lauma oli hajaantunut ja laskin Taikan jäljille uudestaan siirtyen kävelemällä passiin ison kanavan varteen. Jälkien setvimisessä Taikalla meni puolisen tuntia ja ajo lähti risteilemään kortteikossa jonkin sortin siksakkia. Tulin siihen tuloksen että passia oli siirrettävä mutta mites sen voi tehdä äänettömästi...pudottauduin kanavan jäälle jossa oli vettä puolisaappaaseen asti ja sitä pitkin oli huomattavasti äänettömämpi siirtyä kuin jäistä hankea pitkin katkoen risuja. Ajo alkoi kaartamaan kohti ja nousin penkalle passiin.
Ensimmäinen kauris tuli kanavan yli sadasta metristä ja parin minuutin päästä 2 tai 3 vähän lähempää...nyt oltiin aika jo aika hyvässä tilanteessa kun kauriiden liikkumisen ääni erottui selvästi kortteikosta...sitten päässä jysähti... HEI! se ensimmäinen ei tainnut ollakaan kauris vaan naaras valkohäntäpeura...sen päähän oli ihan eri näköinen kuin perässä tulleilla kauriilla...ajo kävi kuusikon laidassa ja kääntyi taas kohti. Edellis viikonlopun oppien perusteella koetin ehtiä pikaisesti kohtaan mistä kauriit olivat tulleet kanavan yli. Ehdin siirtyä muutaman kymmenen metriä kun oli pakko pysähtyä passaamaaan...ajo tuli yhä kohti...tutka näytti Taikaan 250m ja samassa kauriit olikin jo kanavalla...ja menivät yli samasta kohtaa mistä olivat tulleetkin. Ketaleet jopa seisahtuivat penkalle katsomaan minua...matkaa oli semmoiset 45-50m. Ajo painui taas naapuri pitäjään ja kortteikossa tuli hukka puolen tunnin ajon jälkeen. Vislailin Taikan pois ja pidin tuumaus ja juomataukoa. Karkea keli teki tepposet Taikan käpälille ja ne olivat tosi arat mutta eivät vielä vuotaneet ja kun kortteikossa oli upotusta karkeaan hankeen vajaat puoli metriä niin Taikan puhtikin alkoi olla pois joten päätin suunnata suorinta teitä autolle.
Puolimatkassa törmäsin tuoreisiin kauriin jälkiin jotka olivat erillään ajojäljistä joten viisasin ne Taikalle josko vaikka olisivat vaikka tuoreet. Ja olivathan ne niin tuoreet että haukku kajahti välittömästi - Taika antaa ääntä vain alle 10 minuutin jäljelle joten ei muuta kuin taas passiin ja äkkiä mutta mihin....kuusikon ja rantametsän rajan tallatulle kaurispolulle...ja taas juoksua tosin nyt vaan semmoiset vajaat 200m...
Ilmeisesti nopeuteni alkaa olla jo Usain Boltin luokkaa (tosin sillä maitoparralla ei ole varusteita raahattavana) koska ehdin polulle yhtä aikaa kauriin kanssa tai ainakin melkein yhtä aikaa sillä näin sen n 25m päästä risukon seassa...
Nyt riitti hapenpuute joten kotiin todella tyytyväisenä jahtipäivän antiin - kolme kaurisajoa, tosin vain semmosia apauttiarallaa vajaan puolen tunnin rykäisyja, kaksi kertaa näin kauriit ja sitten bonuksena se valkohäntäpeura havainto josta tein ilmoituksen. Kolmeksi passimieheksi jakautuminen ei ihan onnistunut mutta kuitenkin melkein...
