No, perskele että oli reissu aamulla

Heti alkuun piti alkaa kyttäämään tavia pelto-ojasta mutta eihän se tapattanut itseään vaan pysytteli heinien takana riittävän kauan että mulla meni hermo - kesti muuten reilun vartin ennen kun ajoin sen malttamattomuuttani lentoon...

Siitä sitten aloitin hipihipi-hiljaisen siksak kulkemisen pellon reunaa myötäillen. Tosin varusteet eivät olleet mitä parhaimmat kun housujenlahkeissa olevat vahvikekankaat rapisivat varvukossa kuin tykistökeskitys ja hieno SOGin reppu rapsahteli oksiin kuin karjapaimenen ruoska vwesterneissä. Tai ainakin siltä tuntui kun koetin mennä vaatimattomaan vastatuuleen mahdollisimman äänettömästi - eikä vauhtikaan ollut päätä huimaava sillä oli varannut päätepisteeseen 1,5km päähän hakijan vasta 3h päästä - siis 0,5km/h tavoitteellisena marssivauhtina.
Kiikaroin pellolle 2 kauripukkia jotka juuri siirtyivät metsään ilmeisimmin päiväunia varten. Otin itsekin taukoa puolisen tuntia että pukit rauhoittuisivat paikoilleen ja saattaisihan siellä olla samassa porukassa vasojakin joten varovaisesti sinne...
Minulla on "noin" tiedossa kohta missä on runsaasti päivämakuuksia ja ajattelin että sinnehän ne pukitkin menevät joten sinne siis.
Lähestyin varovaisesti kiikaroiden kohtaa ja yhtäkkiä kuiva kuusen oksa räpsäytti SOGin sivua...jähmetyin paikoilleen...voi vittu...50m päästä nousi pukki jäätävän rauhallisesti ylös kanervikosta ja aloittaen ympäristön skannaamisen korvia pyöritellen..ja sitten sitä lähdettiinkin kuin hauki kaislikosta...tai no ehkä paremminkin kuin kauris ukon edestä. Onneksi siinä oli vain ne pukit eikä vasoja...

Meneskelin hiljakseen siksakkina Oulunsalon parhaita lintumaita ilman että löytyi yhtään rypypaikkaa tai muutakaan merkkiä teeristä. Mutta kauriin jätöksiä löytyi ja myös pieniä makuuksia pienen pienine papanoineen joten alueella on myös vasoja. Katselin paikkoja ja linjoja sillä silmällä että täällä on hyvä järkätä seuran porukalle oma kaurisjahti tälle syksyä. Kun merkkailin eräällä linjalla trackeriin passilinjan päätä niin metsässä rapsahti pariin kertaan. Hivutin jousen käteen ja odottelin jotakin elukkaa tulevaksi siltä suunnalta. Kotvasen kuluttua äänen suunasta sukelsi puiden välistä iso ruskea lintu joka pujottelin läpi kuusikon varsin sujuvasti - olipahan muuten ensimmäinen maakotka jonka näin näillä seuduilla, mikä lie harhaileva nuori lintu. Merikotkiahan näkee nykyään melkien joka reissulla...
Siinäpä se, aikaa meni melkien 4h mutta tulipahan kyytiä odotellessa siivottua kääntöpaikka sienestäjien sinisistä kummikäsineistä, oli koko perhe ollut sienessä...
Oli ihan eka kerta, mutta ei taatusti viimeinen, kun otin tuommoisen usemman tunnin hiipimisen ohjelmaan ja ihmeekseni selkä oli kosteana koko ajan, ilmeisesti jännittynyt hidastettu kulkeminen on melkein yhtä rasittavaa kuin rento marssiminen...
Varusteissa on virittelyn varaa; housut mieluimmin puhdasta fleeseä tai pehmeää puuvillaa, repuksi jokin rättisydeemi jos ollenkaan, naamaan ehkäpä naamioväri hupun sijasta, juomat pussiin tms hiilihapottomana loiskumisen takia , jne... Ursuitin neopreenitossut kalvosukilla sen sijaan ovat loistavat hiipimiseen joten ainakin se puoli on kunnossa eikä hintakaan päätä huimaa jos verrataan Kuuviin.
Tietysti ukossakin on hieman virittämisen varaa kun ei oikein ehdi reagoida jalan alla katkeaviin oksiin vaikka ne tuntuisivat pohjan läpi mutta se taitaa olla enempi asennekysymys...