On ehkä viisainta antaa hiukan tarkennusta tuohon minun ja Aavemajavan "intiimimpään" kanssakäymiseen ettei vaan kukaan luule minua zoofilistiksi...
Olen nähnyt/havainnut tuon Aavemajavan 4 kertaa ja joka kerralla se on ollut äärimmäisen varovainen ja tehnyt liikkunsa lähes äänettömästi. Se ei esimerkiksi koskaan lyö hännällään vettä, ei edes säikähtäessään, vaan solahtaa lähes äänettömästi pinnan alle.
Viime torstaina oli jo kaiken huippu kun menin eri passiin kuin tavallisesti. Paikalla on 2 junavaunun pohjaa asennettu sillaksi ja sen alla on ylempi majavapato. Silta on heti tien vieressä ja siihen pääsee täysin äänettömästi ja kun kannella kasvaa vielä pehmeää sammalta niin askelääniä ei tule. Menin pasiin hiipimällä, kuten aina pyrin tekemään, ja pysähdyin tarkkailemaan jousi tulivalmiina tilannetta n 5 minuutiksi seisoen sillan alkupäässä pensaiden katveessa. Kun mitään havaintoja ei ollut niin päättelin että vastaranta on oikea passipaikka vaikka tuuli puhalteli milloin miltäkin suunnalta. Vetelin siinä nostokoukun suoraksi, asettelin jakkaraa sopivaan kohtaan, nostin eväät ja juomat repusta käden ulottuville jakkaran viereen ettei tarvitse sitten passatessa rapistella sekä raivailin varovasti leukulla muutamia pajuja pois mahdolliselta ampumalinjalta eli tismalleen samat valmistelut kuin hirvipassissakin. Otin muutaman koetähtäyksen kanavan eri kohtiin ja totesin että kyllä nyt on keppi satavarmasti Aavemajavan kyljessä jos tähän mestaan erehtyy...
Uteliaisuuttani kävin kuitenkin kurkkaamassa sillan keskikohdilta ylävirtaan siten että kumpparien kärjet oli reunan yli ja silloin.... voi vittu... tajusin että padon alta tulee yhtäkkiä aaltoja ja kun vilkaisin hiukan sivulle niin pinnassa olevat lehdet vaan kieppuivat pyörteessä kun masse katosi pinnan alle... Tuli semmoinen sekunnin tai kahden totaalinen black out ennen kuin tajusin tilanteen... Jousi oli penkillä mutta eipä siitä olisi ollut mitään apua tässä sekkunnin tai kahden tilanteessa.
Hommassa on tasan kaksi vaihtoehtoa: Aavemajava, sillä se se taatusti oli koska ei lyönyt hännällä sukeltaessaan, oli kokoajan sillan alla mutta ei kuullut minun varovaista liikkumista sillalla padon kohinan takia tai sitten toisena vaihtoehtona on se että Aavemajavalla on pesäkolo tai jokin väliaikaispesä sillan alla ja se lähtii "muuten vaan" liikenteeseen ja sukelsi kun havaitsi minut sillan raunalla. Eli olin hyvinkin alle metrin päässä siitä...
Heräsi pari spekulaatiota mieleen.
-JOS olisin pitänyt sillan reunalla tarkkaillessani hiukan enemmän ääntä niin olisiko Aavemajava tullut uteliaisuuttaan kepitettäväksi?
-JOS olisin mennyt siihen passiin mitä automatkalla suunnittelin niin olisinko nähnyt Aavemajavan sillan alle?
-JOS en olisi mennyt kurkkaamaan sillan reunalta niin olisiko Aavemajava näyttänyt itsensä sen yläpuolella kun olisi mennyt vaikkapa puoli tuntia?
- JOS, jos ja jos...
Minulla on kuitenkin vakaa usko siihen että jossain vaiheessa syksyä ei travitse enää spekuloida vaan saadaan pitää koko seuralle Aavemajava peijaiset jossa on trajolla oikeaa aaveen lihaa vaikkapa grillattuna, keitettynä ja savustettuna...
