Vai että Guru...
Pääsääntöisesti suhtaudun erittäin varauksella koirakokeisiin. Mulla on ollut pari noutajaa joita olen käyttänyt kokeissa jopa erittäin hyvällä menetyksellä ja isäukko kasvatteli ajokoiria aikoinaan suorastaan järisyttävällä menetyksellä ja velipojalla oli yksi keskinkertaisesti kokeissa menestynyt ajokoira. Lisäksi hirviporukalla on ollut "lainassa" välillä aivan huippukoekoiria. Koirakokeiden ongelma on niiden irtaantuminen metsästyksestä ja se että on olemassa pelkkiä koeharrastajia joiden kosketuspinta livemetsästykseen on heikko tai sitä ei ole ollenkaan. Käsittääkseni ainoastaan pystykorvien ja muiden haukkuvien lintukoirien kokeet ovat ehtaa metsästystä - ne kun ovat jonkin sortin taiteilijaluonteita koiranakin - mun ensimmäinen oma koira oli länsisiperianlaika josta tuli loistava lintukoira ihan omista ansioistaan.
Sellaisen koiran käyttö, lähinnä seisojilla ja noutajilla, joita käytetään pääasiallisesti koekoirina on mielestäni liian kaavamaista eikä siinä ole sitä luovuutta jota mielestäni metsällä tarvitaan. Aktiivisilla koeharrastajilla on lisäksi vika sama kuin mm. pienellä osalla maailman muslimeista ja kristityistä - suunnaton fundamentalimi oman asiansa (lue rodun) oikeutuksesta - muille ei saisi olla elintilaa...
Minä tykkään ns. reppukoirista joiden elämän tarkoitus on metsästää ja niitä myös käytetään siihen hommaan ihan oikeasti. Ja tykkään siitä että koira toimii ja tottelee eli koiraa pitää aina kouluttaa - koirasta riipuen välillä kovastikkin mutta sen pitää myös olla se paras kaveri aina johon voi luottaa aina ja joka paikassa. Ja tietysti homman pitää toimia myös toisinpäin.
Tunnen noutajakokeet parhaiten ja se on ihan järkihommaa taipumuskokeeseen ja alokasluokkaan asti siitä se sitten erkanee eteenpäin mentäessä erkaannutaan yhä kauemmas metsästyksestä puhtaan koiraharrastuksen suuntaan.
Mutta kyllä hyvä koekoira voi olla myös hyvä metsästyskoira ja niin voi olla koira jota ei käytetä kokeissa oli se seropi tai rotukoira - kaikki on isännästä kiinni. Huono isäntä voi pilata hyvänkin koiran mutta lähtökohdiltaan huonosta koirasta (ei riistaviettiä) ei koskaan saa hyvää koiraa eli kyllä rodunjalostuksella on merkityksensä.
Minä tykkään metsästää ns. "kaiken viljan" koiralla sen takia että se kouluttaa eniten myös isäntäänsä - tämä mun "viimeinen koira" on laittanut minut sellaiseen koirakouluun että välillä ei ehdot ja luokalle jäänti ole ollut kaukana mutta ollaan me välillä niitä kiitettäviäkin napsittu ihan kivasti ja kyllä siltä näyttää että keskiarvo on jonkin sortin nousussa
Etsin vajaat 2 vuotta tätä "viimeistä" koiraani semmoisilla spekseillä että puolet noutajaa ja puolet seisojaa tai ylösajavaa koiraa taatusti riistaviettisistä vanhemmista. Mää en vaan ymmärrä mihin se noutaja on jäänyt ja 10 cm jaloista vaikka molemmat vanhemmista, u. käyttölinjan labbis ja e. metsästyslinjainen cockerspanieli, on oman rotunsa ehdotonta Suomen kärkeä - juuri niissä kokeissa joihin suhtaudun varauksella. Pentue oli teetettu tarkoituksellisesti labbiksen omistajan halusta saada kunnon reppukoira koekoirien lisäksi - eli sekin jo kertoo jotakin. Mutta kyllä Taikassa on se labbis siellä jossakin mutta se on vielä pirunmoisen riistavietin takana piilossa - noutotyöskentely treeneissä onnistuu ihan loistavasti tilanteessa kuin tilanteessa mutta kun tuore riista on edessä niin järki katoaa johonkin nevadaan...
Tiettyjen koirarotujen kokeissa tunnetaan ns. tuomaripullo jonka tarkoitus on pitää kuulo hyvänä ja silmä kirkkaana että kello erottuu selvästi.
(no olipas tämäkin vastaus eiheeseen
)
