On se jätkillä nyt hyvät intokset 
Antakaa mulle mikä noista luureista tahansa niin rikki se menee kuitenkin jossain vaiheessa kun tulee tehtyä muutakin kuin istuttua konttorilla/tietokoneella...
Itsellä on kokemusta tuosta uudesta Sampasta ja se ainakin vaikutti kestävimmältä kumiluurilta mitä on tullu käytettyä
On. tää on hyvä lanka. Kunnon foorumi inttäminen sopivaa hommaa näin säkkipimeinä aikoina.
Varjaagin ja Artsin kanssa tämä on mukavaa kun äijillä on harvinaisen hyvin sana hallussa!
Itsellä on samaa vikaa Santun kans, ei oikein laitteet kestä. Nykyinen luuri kaksi kertaa huollossa mekaanisen vian takia.
Fillarin XTR-hiilari-titaani vaihtaja repes kahtia. Satulan titaanikiskoa oiottaessa pannujen jäljiltä, huollon ukko vain ihmetteli, että miten sää tän teit.
Pomminkestävä vanne--->kolmeen osaan.
Ja tän olen kertonut aiemminkin, mutta olipa kerran Race Facen ikuisella takuulla varustetut alamäkifillarin kammet Eli valmistajan oletuksena on, että kestää.
Mutta niin vain sain rikki ja ihan ajamalla tosin ei ihan hellävaraisella käytöllä...
Edellinen läppäri 3 kiintolevyä vaihtoon. Ja ihan forumin aiheeseen liittyen kun nuolet ei kestäneet, vaihdoin noihin Full metal jacketiin. Huomattava parannus kuitunuoliin. Ammuskelen paljon "stumb shootingia"
mättäisiin, lahoihin kantoihin yms. maastossa jos riistaa ei näy.
Mutta joo, ihan kaikki saa rikki jos ei muuten niin idiootilla käytöllä. Kerrallinen äijä töistä käytti luuri vasaran korvikkeena raksalla(?!)
Täytyy toki myöntää, että Samsung mobilet on varmaan näistä normihintaisita hinta-kestävyys-suhteessa kärkipään kamppeita. Ne tais tehdä noita pölyn yms kestäviä kumikuorisia jo about 7v sitten ja kokemusta varmaan on kertynyt tässä kestävän kännyn kehittelyssä.
En ole luureja ostanut kymmeneen vuoteen kun on firman kännyt käytössä. Tosin ideana ihan mielenkiintoinen heitto testiksi
Jos joskus ostan, niin kai se on verrokiksi ostettava.
Itseasiassa joku aika sitten jo vähän katselin ostomielessä, kun joku HAM-tyyppi kauppasi jotakin vähän käytettyä "industrial"-mallia. Oli kaksi kappaletta alumiinisalkussa, kun siinä mallissa oli pemari samassa. Olikohan juurkin tuo 150-malli. Liikaa hintaa kun liki uuden hintaa huusi.
Sonim taitaa olla samaa hardista ilman pemaria.
Varjaagin vuoritarina on täyttä totta. Nykyään näky Everestillä on kuulemma karmaiseva jätteen suhteen. Noita kirjoja olen paljon lukenut ja moni kiipeilijä kertoo paikan olevan maaiman korkein kaatopaikka. Siis ihan kaikki tyhjistä happipulloista vesipulloihin ja muihin jätteisiin dumpataan reitin varteen mäkeen ja nehän ei tuolta ikiroudasta häviä ikinä mihinkään.
On kyllä todella sääli kun noin mahtavaa paikkaa sotketaan.
Jos muuten Reissut ja vuorikiipeilykirjat kiinostaa, niin Jon Karkauerin Jäätäviin Korkeuksiin-niminen kirja kannattaa lukea.
Huippueepos olikohan 96-vuoden surullisen kuuluisista retkikunnista, joissa kävi varsin ikävästi.
Harvinaista minulle, mutta piti lukea yhteen pötköön.
Tuona vuonna hävis huonon ilman takia isoja retkikuntia kuin tuhka tuuleen.
Homma meni niin, että rikkaat "kiipeilijät" olivat isolla rahalla jo monetta kertaa yrittämässä valloitusta. Retkikunnan johtaja asiantuntijoiden ja kokeneiden kasitonnisten kävijöiden kielloista huolimatta halusi äijät perille kun isot rahat oli kyseessä.
Sieltä niitä äijiä sitten etsittiin ja raahattiin käsipelillä muiden oikeiden ja kokeneiden kiipeijöiden toimesta koskapa heko ei noin korkealla enää toimi. Veikka oli muistaakseni etsinnöissä apuna myös.
Paras "huippukiipeilijä" oli joku toimittajaämmä olemattomalla kokemuksella ja halus huipulle tavalla tai toisella rahaa kun oli ja hienosta saavutuksesta voi kirjoittaa tuottoisan kirjan/leffan. Akalle toimitetttiin Sherpojen kantamana basecampiin niinkin tärkeää kalustoa kuten uusimipia muotilehtiä yms tärkeää.
Lukekaa ihmeessä miten tuo oikeasti meni.
Muita lukemisen arvoisia, löytyy kirjastosta:
- Reinhold Messnerin kirja ekasta lisähapettomasta noususta olikohan 70-luvulla. Ei ollut pojilla goretexejä ja Marmotin -60c makuupusseja. Kova äijä.
- Pete Mäkelän kaikki reissukirjat. Tästä tyypistä tykkään eniten. Kirjoissa on aistittavissa nöyrä humoristinen asenne ja vähiten sankarimeininkiä. Joissakin kirjoissa kun meininki on sitä "täällä sitä ollaan sankareina ja miehistä miehinä"
http://www.expedition.fi/greenland2008/kauppa.html- Poppis, Pasi Suomela.
Nämä naparetkikunta- ja Grönlantireissukirjat on hienoine kuvineen huippulaatua. Ainoita ukkoja unsupported-retkikuntana molemmat navat käynyt. Peten kirjoitustyylistä tykkään enemmän. Hienommat isot kuvat näissä Poppiksen kirjoissa.
http://www.poppicok.fi/Jaa,tulipa taas tekstiä. Koittakaa kestää.
Edittiä: Hoksasin tosa, että olen jauhanut enemmän postauksia kun Varjakan Freguson. Se on jo hyvin se
Asiasisältö onkin sitten oma juttunsa
