Kärsämäen kisasta palattuani ja kamoja autosta purkaessani nuori pari pysähtyi pyörillä kohdalle ja kysyi, voisinko lopettaa henkitoreissaan olevan rusakon pyörätien vierestä. Lupasin hoitaa homman (eläinsuojelulain nojalla) ja marssin retkikirves muovipussissa katsomaan potilasta. Siellä se päätään vain nosteli ja muuten vaikutti halvaantuneelta. Takajaloista ylös ja isku hamarapuolella niskaan. Ruton mahdollisuus tuli heti mieleen, mutta siitä ei silloin vielä ollut uutisia ja paikka viittasi siihen, että olisi jäänyt mopon tai ehkä junan alle (siinä on alikulku rautatien ali). Pitihän sille tehdä kuolinsyyntutkinta ja nylkeä, ei näkynyt ruhjeita nahan allakaan. Luultavasti ruton oireet olisivat minulle jo tulleet, jos olisivat tullakseen.
Evira ei kuulemma tarvitse enempää näytteitä ruttojäniksistä tai rusakoista.