Pari viikkoa sitten perjantaina ajelin Kuhmoon majavat ja kanalinnut mielessä. Pe ilta ja la päivä oli tiedossa jahtia ihan yksinään ja la tuli sitten 6 tuttua tuolta Salon ja Turun seuduilta viikoksi metsästelemään. Kuhmossa pikainen kaffe- ja evästelyhetki anopin luona ja sitten majavapassiin. Ajelin joelle pidemmän kaavan mukaan vaikka sieltä on joelle varsin hankala maasto kulkea, mutta tarjoaa alemman pesän luona paremmat passippaikat. Ensin pieni tarkistus joen alajuoksulla onko majavia ollut liikkeellä, pato oli kasvanut keväästä paljon joten majavia on ollut paikalla.
Alemman pesän tienoille passiin kuuden aikoihin, n. pari kymmentä metriä pesästä alavirtaan paikkaan, jossa yltää ampumaan koko joen leveydelle. Reilun tunnin seurailin joutsenten puuhia jokisuussa kunnes huomasin että pesän viereisen pajupuskan alle oli ilmestynyt möykky mikä osoittautui majavan pääksi. Se kellui hetken paikallaan, otti puskasta oksan ja ja ui takaisin pesään josta alkoi kuulua rouskutus ja välillä vikinää tms. tämä toistui noin vartin välein jonnekin kahdeksaan asti. Sitten loppui. Vajaa tunti hiljaista kunnes ylävirrasta kuului läsäytys, toinen ja hiljaista. Hetken päästä kaksi majavaa ui ihan peräkanaa kohti järveä ja juuri kun ovat tulossa ampumaetäisyydelle läsäytys ja molemmat sukeltaa. Toinen nousee hetken päästä pintaan vajaassa 10 metrissä, jousi vireeseen, tähtäys ja nuoli matkaan. läsäytys, odottelin hetken ennen kuin aloin vetää narusta, painoa narun päässä, siis osuma. vedin majavan lähelle jolloin huomasin osuman olevan hiukan takana sekä narun olevan sen suussa! kiireesti majava lähietäisyydelle, kiinni takajalasta ja maihin. Saattelin majavan autuaammille padonrakennusmaille ja repusta otsalamppua esille. Valo päälle jotta näkee kunnolla laittaa taas jousen ampumavalmiiksi, mutta valo palaa vain hetken, perkl. Uusi yritys samalla tuloksella. hetken miettiminen ja päätin poistua ”rikospaikalta” koska matka autolle olisi pimeässä tosi v-mäinen, kivikkoa, risukkoa, moton jälkeensä jättämiä puita jne.
tavarat pakettiin ja reppua selkään, mutta mikäs tuossa ui, majava! Tulee 5 metrin päähän kellumaan paikalleen. Jousi jo purettu ampumavalmiudesta ja en ala uudestaan kasaamaan. No säikäytän edes otusta, lyön käsiä yhteen muutaman kerran ja kaveri vaan kelluu paikallaa ja tuijottaa minua. Siirryn ihan rantapenkereelle, toistan säikäytyksen, majavaa siirtyy n metrin ja jää tuijottamaan. taitan läheisestä puusta oksan ja heitän sillä majavaa sillä seurauksella että se lähtee hiljakseen uimaan järveä kohti. Tavarat kantoon ja autoa kohti.
Majava oli tämän vuoden poikasia, alla 10 kiloa, sellainen hiukan piisamia isompi
Viikon aikana melkein joka ilta oli joku porukasta majavien perässä, useimmiten useampikin. Kaveri pääsi ampumaan olikohan sunnuntai-iltana 16,5 kiloa painavan majavan vanhalta tutulta joellta josta kaveri aiemmin ampunut 2 ja ja minä yhden majavan. Eri joki kyseessä josta itsen tuonYhtenä iltana ei tainnut olla majavahavaintoa, muulloin ainakin läsäytys kuului. Kaveri pääsi yhtenä iltana melkein metson ampumaan jousella majavapassissa ollessaan. Oli istumut puuhun johonkin 30 metriin, melkein oli odottanut niin kauan että kaveri olisi saanut jousen ampumakuntoon normimetsästynuolille. joitain sekunteja liian aikaisin oli kuitenkin metso katsonut turvallisemmaksi vaihtaa paikkaa…
