Hokasin että täällä on tämmöinenkin joten eipähän ainakaan mene offtopikiksi
Lähdin lauantaiaamuna saarijahtiin Nivalan Artsin ja poikani Veli-Pekan kanssa. Mulla ja Artsilla jouset ja V-P:llä haulikko - hän kun ei ole vielä kokenut henkistä kirkastumista jousimetsästyksen jaloon veljeskuntaan...'
Tottakait mukana oli semiturbo Taika joka alkaa jo pikkuhiljaa olemaan joltinenkin metsästyskoira, mitähän lie sitten parinkolmen vuoden kuluttua jos selvitään ilman havereita ja isompia kommelluksia?
Saavuttiin Pyyskarin vanhaan satamaan ja siinä pidettiin pikainen palaveri passeista. Passit Pyyskarissa on aika vakkareita ja hyvin tiedossa kun siellä on tullut metsästeltyä nelisenkymmentä vuotta, tiedossa alkaa olemaan aika tarkkaan missä mitäkin riistaa on eri vaiheissa kautta. Eli V-P haulikkopassiin ja Artsin kanssa saaren itäpäätä kohden hiljoskellen... Taika nosti kurpan joka taisi olla melkein suussakin kun kuusitaimikosta kajahti lyhyt mutta kiihkeä haukkusarja. Taika tuli komennosta takaisin ja matka jatkui kohti muutaman suuren kuusen rypästä. Merkkaushan sieltä löytyi ja vieläpä niinkin tuore että valmistauduin ampumaan jussia makuulle ja kun huomasin jussin kuusenperseessä sen huomasi samaan aikaan myös Taika. Perseajohan siitä tuli, lähtö oli sen verran raju ettei sitä olisi tavoittanut nuolella mutta semmoinen "varma" haulikoholli kuitenkin. Jussi teki hukan saaren päähän ja komensin pojat olemaan hiljaa passissa - kyllä se sieltä tulee vielä. Tulihan se ja täysillä suoraan kohti eikä pysähtynyt vihellyksestä. Taika tuli samaan aikaan sitä vastaan ja ajo lähti saaren länsipäätä kohti. Mitähän lie jussi säikähtänyt rantalepikossa - kettua vai haukkaa? Todennäköisemmin kettua sillä haukka painaa jussin tiukasti alas eikä se lähde juoksemaan mutta ei me sitä sen kummemmin lähdetty jahtaamaan.
Jussi teki uuden hukan ja uusi passitus pystyyn. Siitä tuli vesiperä ja sitten olikin jo kahvi- ja sikaritauon aika palopäällikön talon portailla. Artisi oli hokannut hyvän passin betonisen perunakellarin päällä ja kun sitä vasten oli vielä tikkaat niin siitä tuleekin vakiopassi Pyyskarissa...
Seuraavaksi Artsi saunarantaan passiin ja V-P "Herrojentien" päästä 100m rantaanpäin.
Palasin hieman taaksepäin jo kertaalleen käytyyn maastoon koska Taika merkkaili siellä jotakin heikkoa hajua. Siitä se selvisi, "satavarma" merkkaus tuulenkaadon alle, hiippailin siihen jousi puolivireessä ja täysin valkea jussin otsikko näkyi n. 3-4m päässä. "Nuoli vaan silmien väliin ja sillä sipuli"
Taika kuitenkin oli jo melkein iholla joten löysäsin jousen ja käännyin ampumaan lähtöön jos tilanne sen sallisi. Yhtäkkiä jussi olikin takapäästään Taikan suussa ja ne tulivat eteeni kuusen alta keppuroimaan, heitin jousen huitsin nevadaan ja ajattelin ottaa osaa painimatsiin. Meillä olisi ollut niin totaalinen ylivoima että jussilla, vaikka tosi iso olikin, ei olisi ollut pätkääkään mahdollisuuksia... Mutta siitä se vaan rimpuili irti ja sananmukaisesti perseajo käyntiin pitkin saarta. Saunarannan passi tuli yllätettyä ensimmäisellä kierroksella ja V-P ampui karkon omassa passissaan. Hoksasi sen karkoksi sitten kun mustavalkoinen kiljuva viiva pyyhälsi ohi viidestäkympistä. Toisella kierroksella (vai kolmannella??) kuusikossa vilkkui valkoista suoraan kohti, ei muuta kuin jousi puolivireeseen ja huulet törrölleen vihellystä varten... Jussi pysähtyi just soppelisti reiluun kymppiin mutta, tottahan toki, sen verran kuusenoksan taakse että jouduin ottamaan askeleen sivulle ja sehän riitti...taas mentiin...
Kohta saaressa kajahti "LAUKAUS" eli jussi meni Artsin passiin jo suht rauhallista vauhtia kun ajokin oli kestänyt mukavan tovin. Artsi sanoi sille "HÖH!" mutta sen verran taisi olla jussi takapuoli kipeänä että kaasu menikin pohjaan ja tuloksena ohilaukaus juoksevaan jussiin. Siinäpä se sitten olikin, jussi teki tiukan hukan länsipäähän ja me alettiin makkaranpaistoon - tosin makkarat olivat Puskalatiellä pöydällä mutta hauskaa oli kun kaivelin kourallisen jäniksen perskarvoja taskusta
Eli jaloille jousimiehille riistaa nolla mutta sähköisiä ja hauskoja tilanteita sen verran että oli mielestäni todella hyvä reissu. Tämä on sitä metsästystä sanan parhaassa merkityksessä
