Oulun Seudun Jousimetsästäjät, OSJM
Keskustelufoorumi => Jahtitarinat => Aiheen aloitti: JuhaSA - 22. Tammikuu, 2013 - 02:17:26
-
...mettäjäniksen vaikka kaadettua ;)
No niin, kolmantena talvena siittä kun metsästelytouhut aloitin kärsivällisyys ja opettelu vihdoin palkittiin. Olin etukäteen valmistelemallani passipaikalla ruokinnan läheisyydessä. Riistakameran videotallenteista sain kivasti haarukoitua potentiaalisen aikavälin yöllisen vierailijan naposteluajoista. Tuossa noin 23 pintaan metsäjänis sitten tulikin ruokinnalle, hiiren hiljaa kuten aina. Osasin sitä vähän odotellakkin niin ilmestyminen ei ollut niin täys tyrmäys kuin joskus aikaisemmin.
Taivas oli pilvetön, pakkasta 8 astetta. Istuin pyöreällä pienellä jakkaralla ja tällä kertaa kantapään kautta tämänkin oppineena olin varmistanut että ampumasuunta on ok ja voin tehdä riistalaukauksen ilman ylimääräisiä liikkeitä. Oikeastaan mitään näkösuojaa ei ruokinalle ollut tuon metsäjäniksen tulosuunnasta. Suoraan tuli ruokinnalle, ei juuri varmistellut ympäristöä. Kuutamo loi mukavasti valoa, mutta jänispä asettuikin ison kuusen heittämän varjon kohdalle syömään ja painautui melko välittömästi hankea vasten, hampaiden narske vaan kuului kun kaura kävi kaupaksi.
Katsoin tilannetta rauhassa ihan hyvän hetken, kokosin vähän ajatusta, tai pikemminkin poistin kaikki ajatukset. Jänis sulautui hankeen niin hyvin etten välillä erottanut sitä ollenkaan, vain korvien ajoittainen nostaminen paljasti mihkä päin se pää ja sitä mukaan koko elukka on ruokinnalla. En keksinyt muuta kuin hitaasti painaa omaa päätäni hangensuuntaisesti mahdollisimman alas että saan paremman käsityksen eläimestä. Sitten paljastui missä kulmassa ja miten siinä ruokinnalla oleskellaan.
Paikka ei ollut helppo, ainakaan mulle ja hetken jo harkitsin että en ammu jos ei yhtään näkyvyys tosta parane. Eläin kuitenkin liikkui hieman noustessaan kuuntelemaan ja painui sitten takaisin matalaksi. Mietin että nyt tai ei koskaan, jos tätä tilannetta en käytä en välttämättä koskaan ammu mitään, ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta.
Hitaasti vain sormet jänteelle, rauhallinen jousennosto ja jänne kireäksi....Seuraava hetki ei kyllä hevin unohdu kun mallasin tähtäystä hieman elukan korvista taaksepäin ja alas....thong! sano jänne kun nuoli lähti matkaan. Seuraavat hetket menivätkin niin nopeasti etten ehtinyt juuri muuta kuin tajuta että jänistä vietiin ja lujaa...osuinko, tuliko haavakko, ammuinko kokonaan ohi....Jäin paikoilleni jakkaralle ja katselin eläimen poistumissuuntaan, oliko se lähimmän kuusen alla, vaikutti siltä. Pistin toisen nuolen jänteelle ja ajattelin jo ampua kohden valkoista länttiä kuusen alla, josko se meni sinne nuoli kylessä...tai..tai sitten ei.
NO, päätin nousta jakkaralta ja mennä katsomaan miten tämä homma nyt sitten meni. Ruokinnalla oli hieman punertavaa jälkeä, olin siis osunut, mutta miten? Kuljin kolmisen metriä sen kuusen juurelle jossa olin ollut näkevinäni jäniksen laukauksen jälkeen. Ei mitään, ei myöskään verta. Perkele....meninkö killisilmä ampumaan sittenkin sen haavakon...Sitten vilkaisin vasemmalle, siellä oli selvä verinoro hangella, eli siis osuin ja ilmeisesti ainakin jotenkuten. Seurailin verinoroa vajaan 5 metriä ja huomasin maassa ison lammikon. Hitto vie! Tämä tarkoittaa sitä että osuin hyvin! Menin niin nokka maata viistäen että melkeenpä törmäsin pitkin pituuttaan maassa hengettömänä makaavaan mettiäiseen. En nyt ihan muista mikä se eka ajatus oli, varmaan sellainen hämmentynyt ei juma....on se oikeesti siinä ja tuosta se ei loiki enää minnekkään. Hetken tuijjottelin sitä ja totesin uudestaan ittelleni että kyllä sä sen ammuit, perskeles.
SIten katoin lähemmin ja huomasin että osuma oli, olosuhteetkin huomioiden omasta mielestäni aikalailla täydellinen. Eläimen pakomatka toppasi jo noin 7-8 metrin päähän ruokinnasta. Taisi siinä käydä mielessä Tuntematonta Sotilasta mukaillen että vois sinnuu, kato minkä teit, varomaton olit.
Eipäs siinä jänis varovasti ylös maasta ja samantien alkoi tulla pulppuamalla verta. Roikottelin hetkenaikaa, painelin vähän alavatsaa josko tulisi virtsat pihalle ja sitten vaan jänön kanssa takas passipaikalle. Onneksi olin opetelut sen yhden yliajetun rusakon kanssa miten suolistuksen yms pitäisi mennä, nyt sujui jo selvästi paremmin. Suolet pois, myös se paskasuolenpätkä sieltä luiden alta yms. Sitten tupakiksi ja perssiilleen hankeen vähän miettimään ja kertaamaan tilannetta josta tietenkään ei ole kuin mielikuvia, niin äkkiä kaikki sitten kävi kun ampumapäätöksen oli tehnyt. Kumma kyllä ei minkäänlaista tärinää, jännittämisentunnetta tai mitään, kaippa sitä oli ittensä mielikuvaharjoittelulla niin suggestoinut tilanteeseen että kun se nyt tuli niin sen vain teki ja tälläkertaa tais tulla tehtyä aika vimosen päälle, vaikka itte sanonkin :)
Taisinpa siinä useempaan otteeseen kiittää ja pyytää anteeksi eläimeltäkin sitä hetken kärsimystä minkä tuotin.
3 vuoden kova opettelu ja päättäväisyys kaataa se riista jousella palkittiin, on sen eteen paleltu kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja, mutta periksi en ajatuksissa antanut koskaan. Parasta tässä kuitenkin on se että laukaus onnistui noin hyvin ja eläin ei ehtinyt juuri kärsiä tai jäänyt haavakkona kitumaan jonnekkin. Tämä oli sellainen, jos näin voi sanoa, kaunis ja nopea kuolema. Nyt vaan kuinnioituksesta eläintä kohtaan tehdään siittä mahdollisimman hyvää ruokaa, tosin riiputellaan ny sitä ihan rauhassa, ei se enää mihinkään karkaa ::)
Itsestäni on jotenkin hienoa että tämä on ensimmäinen koskaan ampumani riista ja sen nappasin vaistojousella, en ruutiaseella tai millään muullakaan, vaan jousella :D
Pari kuvaa mukaan tarinaan
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
No ja tässä se nuolen osumakohta. Tuli toiselta puolen läpi kainalosta, nuoli on vielä hakusessa mihin lie lensi sitten läpimentyään.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Onneksi olkoon. Ensimmäinen jousisaalis on ikimuistettava kokemus.
-
Siit se lähtee!! Onnittelut kaadosta! Se on sitten peijaisten paikka :D
-
Onnea vaan, näin se kova yrittäminen palkitaan.
-
Kiitokset :D
-
Onneksi olkoon, loistolaukaus. Niin se vaan sitkeys palkittiin. :)
-
Onneksi olkoon, loistolaukaus. Niin se vaan sitkeys palkittiin. :)
Juu :) Eilinen meni siinä touhutessa että saa elukan kotiin ja pikku raportin foorumille, sitten nukkumaan ettei mee ihan aamuun tää juttu. Nyt oikeestaan ehtii vasta pikkasen fiilistelemään, eilen ei oikeen tuntunut miltään, johtunee uudesta oudohkosta tilanteesta ja vaikka sun mistä. Nyt alkaa sellanen onnentunne hiipiä ukkoon sisään, osasinpas :D
-
Onnittelut Juhalle, hienoa!!
-
Palkittiinhan se maraton passittaja viimeinkin, onnittelut!
-
No onnea!! sama syke illaksi,alkaa Äimiksen ristiturvat harventua. :D
-
Kiitosta kaikille onnitteluista.
Kävinpäs kaivamassa nuolenkin hangesta, siinä se oli metrin päässä tapahtumakohdalta. Ne ekat heikohkot verijälet on tulleet nuolen pyyhkiytyessä hankeen, elukka on siittä ponkassut välittömästi vasemmalle ja alkanut tipottaa verivanaa mennessään.
No jos nyt vielä kuva siittä nuolesta sitten kun tää on ny niin eka kerta että :D
Ampumamatkalle tuli pituutta 7-8m rullamitan kanssa mittailtuna ja on juuri se matka mitä oon reenannu kotona kellaritiloissa, pidemmälle kun sisällä en pysty ampumaan. Kaikki vaan siis meni napillensa kohdilleen, hyvä näin.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
Oli muuten aika ylläri kun menin katselemaan jalkiä tänään...siellä on käyty ruokinnalla uudemmankin kerran vielä tuon eilisen tapauksen jälkeen, nyt noin 10m päässä tapahtumapaikasta olevalla toisella kaurakasalla. Luulisi että sellasesta verimäärästä yms jäisi hälytysmerkit ja elukat karttas paikkaa ainakin useemman päivän, vaan ei :) Peittelin kyllä suurimman osan verilammikoista jo eilen, vissiin ne ei niin haise sitten jäniksen kuonoon kun jäätyyhän se aika nopeasti.
Eli ootellaanpas muutama päivä tai ens viikon alkuun ja jos sitä taas sitten passiin.....
-
On se KOVA!!!!
Juha sai kaadon kovemman työn jälkeen joten ei tainnut tulla uni silmään viime yönä kun tuli emännältä piparia ovista ja ikkunoista... ;) :D ;D
Oliko peräti ihan ensimmäinen riistaeläin?
-
JEP, ensimmäinenpä hyvinkin. No jos räksää ei lasketa jonka pentuna tyhmyyksissäni listin ilmakiväärillä....
-
Juu, näkyi olevan tuolla edelläkin mainittu mutta luin juttua niin tyytyväisenä että nakö sumeni ilosta... :D
Ja uutta vaan illalla putkeen - mulle riittää jos edes näen jussin Äimiksellä...
-
Mahtava homma!Suuret onnittelut!
-
Onnittelut ekasta saalista.
-
Kiitoksia vielä kertaalleen onnitteluista.
Juu, siellä näkkyy olevan oikeen hyvänkokonen rusakko nyt omimassa mettäjänesvainaan kaurakasaa, esiintymisaika usean yön aikana peräjälkeen 22-02, juuri sopiva 4-5h yöpassittelu :D Voi olla että tänään ollaan keppihippaa rusakon kanssa ruokinnalla, ans kattoo.
-
3 vuoden kova opettelu ja päättäväisyys kaataa se riista jousella palkittiin, on sen eteen paleltu kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja, mutta periksi en ajatuksissa antanut koskaan.
Oot sää melkonen sisupussi! ;D Jonkunlainen "Sisu" mitali pitäs tuosta myöntää!
Onneksi olkoon täältäkin hienosta kaadosta!
-
Metsästyksessä on muutama totuus jotka ovat ehdottomia saaliin saamisessa - "mutu" tärkeysjärjestyksessä:
1. Jos et käy metsällä niin et saa saalista eli kilometrejä vaan perkeleesti taakse ja/tai perse turrana tiukkaa passitusta
2. jos et ammu niin et saa saalista
3. pitää uskaltaa ottaa myös riskejä ja käyttää luovuutta tilanteiden hyödyntämisen, reittiratkaisujen, yms suhteen
4. "Hyvällä maalintekijällä on aina myös tuuria"
No, nykyään voisi laittaa viidenneksi totuudeksi paksun lompsan jolla ostaa riistaa suoraan eteensä jousihollille mutta minä ainakaan en semmoista laske metsästykseksi vaan englantilaisella alan termillä se on lähinnä "shooting"-hommaa.
Englanninkielessä eritellään useita metsästysmuotoja jotka suomenkielessä menevät yhden sanan, metsästys, alle.
Suomessakin oli aikoinaan käytössä sanamuoto "urheilumetsästys" mutta se sensuroitiin alan järjestöjen toimesta pois joskus -60 luvulla. Ja Metsästäjälehti taisi olla orkkiksena nimeltään "Urheilumetsästys" mutta se sensuroitiin myös.
Juha on kyllä kiitettävästi turruttanut persettään ja tulosta alkaa tulemaan - ei jää satavarmasti kauden ainoaksi piktäkorvaksi >:(
(maltas nyt vaan pysyä siinä Stingrayssa eikä alkaisi leikkimään primillä...)
-
Hienoa Juha . Tuliha se ampumatilanne hyvällä menestyksellä.
-
Hienoa Juha. Minullakin on sellainen periaate, jos ei riistaa tule, niin sitten vain on takana liian vähän kilometrejä tai tunteja metsässä. Kyllä ne tilanteet tulee vastaan, kun on malttia ja aikaa viihtyä metsässä.
-
3 vuoden kova opettelu ja päättäväisyys kaataa se riista jousella palkittiin, on sen eteen paleltu kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja, mutta periksi en ajatuksissa antanut koskaan.
Oot sää melkonen sisupussi! ;D Jonkunlainen "Sisu" mitali pitäs tuosta myöntää!
Onneksi olkoon täältäkin hienosta kaadosta!
Heh, kun muutkin hommat menis noin peräänantamattomasti niin.......No juu, tein oikeastaan enemmänkin puujousia kuin ammuin niillä sen ensimmäiset 1,5 vuotta. Pari tilannetta oli / kausi rusakkokytiksessä mutta siinä vaiheessa vielä omin ksäin tehtyjen jousien taso sekä ampumataito ja totaali kokemuksen puututminen kaikesta metsästykseen liittyvästä vei veronsa. Riistalaukauksia on siis ammuttu primijousella 2 jotka oon pummannut ja nyt ammuttiin ensimmäinen teollisella vastakaarella ja puppeli osu samalla reitille nuolen kanssa :)
-
Hienoa Juha . Tuliha se ampumatilanne hyvällä menestyksellä.
Juu, on tätä odotettu ja toivottu :D Homma tarkentuu tästä nyt kun pääs perille myös tuosta miten helppoon tai ei elukka näkee metsästäjän, pääsen vähän tehostamaan tätä hommaa kun hokasin miten juttu kannattaisi koittaa tehdä.
-
(maltas nyt vaan pysyä siinä Stingrayssa eikä alkaisi leikkimään primillä...)
Niin, oon miettinyt sitä silleen ny että ammuskelen tän kauden riistaa teollisilla jousilla ja perehdyn niiden käyttöön. Primillä ei riistatilanteessa ole varaa minkäänlaiseen virheeseen, se ei anteeksi anna samalla tavalla kuin nämä ikkunaleikkauksella olevat nykajan kamppeet. Kun saan useemman kaadon alle ja ammuntataito vielä kehittyy entisestään niin siirrän mahdollisesti ensi kautena ainakin osan hommasta primijousijuttuun, olipa se sitten vaikka vaan fasun metästys tai harakan ammunta. Tuolla pimeässä mettäjänis ja rusakko on sellasia veijareita ettei näin pitkän yrittämisen jälkeen viitsi missata tilannetta sen takia että käsissä on on itse tehty jousi ja nuolet, vaikka ammunkin niillä lyhyiltä matkoilta melko hyvinkin. Puujousella 5m päähän katetusta suojasta homma toimii samalla tavalla kuin teollisellakin jousella, mutta vähääkään lisää muuttujia peliin ja hommassa alkaa olla enemmän tuuria kuin taitoa enkä taida ihan elukkaa ajatellen vielä riskeerata yhtään turhaa haavakkoa.
Primilläkään metäsätys ei ole mahdottomuus ja itseasiassa ammuin 3D radalla 18 maalia joista sain 18 pistettä, eli keskimäärin vitaaliosuma joka rastilla, jousena tuollainen 133cm 50 paunanen omatekonen puukeppi :) Matkat oli ne millä kisattiinkin viime vuonna.
Stingray vaihtuu Falcon tuunattuun 51 tuumaseen Stormiin tässä riistakauden jälkeen (9 viikkoa tilausaika) joka on räätälöity kampe mun vetopituudelle, tupla hiilikuidulla lavoissa yms ja ai että sellanen lyhyt teollinen jousi tulee olemaan killeri standiltä ja ahtaista tiloista riistaa ammuttaessa varsinkin kun oon tottunut ampumaan lyhytjousilla.
Mutta...jospa sitä tosiaan saisi Sting Rayn kanssa vielä rusakon pari kaudelle, uusia innovatiivisä jekkuja on jo ideoitu kokeneen vanhan rusakon päänmenoksi ja nyrkkisääntönä mulla on edellisiltä kausilta opittuna että: Koskaan ei passiteta 3 kertaa enempää samalta paikalta, varsinkaan jos elukka on kaikonnut sieltä niin että sut on nähty. Ne oppii nopeesti laskemaan pari asiaa yhteen ja sitten niistä ei näy vilaustakaan, vasta kun mettästäjä on menny kotiin miettiin että mihkä ne on menny, sillon on kaurakasalla peijaiset menossa.... ::)