Oulun Seudun Jousimetsästäjät, OSJM
Keskustelufoorumi => Asian vierestä => Aiheen aloitti: Smirkelimies - 22. Huhtikuu, 2018 - 12:47:30
-
Appiukolla oisi joutilaana 7*54 mm kivääri, siihen on itse ladattava panokset 6,5*55 mm hylsyihin.
Vasaralataussarja on olemassa, mutta aikaa latauksista on jo 50 v, pappa on jo unohtanut juttuja.
Latausholkkejakin 7*54 mm on saatavissa ja uusia hylsyjä sekä luoteja. Ollaan jo selvitelty rosessin kulku aika pitkälle (kyselin aiheesta veteraanimoottoripyöräfoorumissakin), mutta liekö jollain tämmösestä kokemuksia Ouluseudulla jos tulee ropleemeja?
Ja onko jossain kaikille avointa ampumarataa, ruutipyssymaailma on meikeläiselle melko vieras. Armeijassa ja pikkupoikana ampuillut viimeksi niillä.
Kotkan pappa ampuili aikoinaan hylkeitä tällä joten ei viitti hävittää kyseistä pyssyä. Hankintalupakaavaketta vien poliisille kohtapuoleen.
-
Olen lataillut aikoinaan vasaralaitteella paljonkin mutta se on vähän semmoista tuuskaamista. 7x54 tosiaankin on hylsyt kivenalla mutta Asetalolta siihen voi jopa saada tehdaspatruunaa...ja niistä saa sitten oikeita hylsyjä ettei tarvitse alkaa takomaan muotilla hylsyä lyhemmäksi ja avartamaan hylsyn suuta pakottamalla tai jopa ampumalla.
Kaliberista päätellen kyse on saksanmauserista jonkun muokkaamana mettäpyssyversiona - jos sitä ei ole tuuskannut mikään kyläseppä niin aseella voi olla jopa jonkinsortin arvoa tunnearvon lisäksi - varsinkin jos se on tehty alunperin hyljepyssyksi kunnon raskaalla tukilla. Mutta todennäköisimmin aseen rahallinen arvo on pienempi kuin kantoluvan hinta.
Laitappa kuva.
-
Ai niin, radoista en osaa sanoa oikein mitään. Kempeleen ympäristölupa pitäisi pian olla käsiitelyssä myötätuulessa joten rata on ehkä piankin auki. Kinnusen Henkka tietää tilanteesta enemmän...
-
http://www.waffenlager.net/ammo/7x54.html
Linkissä on juttua, Mauserin lukko siinä on, hyvin tiedetty Varjaagilta.
7*33 panosta on saatavana mutta 7*54 on tehtävä itse 6,5*55 mm (Ruottalainen) hylsyyn. Just hain kirjastosta Esa Paanasen lataus-oppaan.
7*54 Finnish ja 7*54 MOS (Ranskalainen) on hieman erilaisia.
Rahallista arvoa ei varmaankaan ole, mutta ihme kyllä emäntä ehdotti kapineen säästämistä koska se on hänen isänsä vanha.
Ko kaliperia on ennenvanhaan käytetty latvalinnustuksessa joten voisi tavoittaa teeren hieman kauempaa kuin jouskalla. Ja kaatuis sillä kauris tai vaikka hirvikin.
Ihan mielenkiintoista tutustua tähän aihealueeseen ihan noin niin kuin ylestiedonkin kannalta. Ja emannuus on jo jonkin aikaa (jonkun vuoden) oottanut millon tulis jotain saalista pataan....
Pyssy on vielä Kotkassa, kuvia saa vasta sitten kun menen siellä käymään kesempänä.
-
Sanginjoella on ainaki ampumarata jonne on myös vapaa pääsy.. Tässä löytyy ajo-ohjeet:
https://www.google.fi/maps/place/Sanginjoen+ampumarata/@64.9891558,25.576266,11.75z/data=!4m5!3m4!1s0x4681d202d84e9f03:0x9ce832bcac6aa713!8m2!3d64.9933659!4d25.6848083
-
Minusta sinä olet ottanut nämä jahtihommat enempi filosofian kuin lihapadan täyttämisen kannalta mutta jos kerran vaimoväki odottaa jo tuloksia niin siinä on jo melkoisia paineita...😉
-
Sanginjoella on ainaki ampumarata jonne on myös vapaa pääsy.. Tässä löytyy ajo-ohjeet:
https://www.google.fi/maps/place/Sanginjoen+ampumarata/@64.9891558,25.576266,11.75z/data=!4m5!3m4!1s0x4681d202d84e9f03:0x9ce832bcac6aa713!8m2!3d64.9933659!4d25.6848083
Onko se taas avattu. Vuosi sitten suljettiin ympäristöluvan uudelleen käsittelyn vuoksi. Mutta hienoa jos on saatu lupa uusittua. Ei tarvi minunkaan ajella Vareputaalle asti ampumaan.
-
Sanginjoella on ainaki ampumarata jonne on myös vapaa pääsy.. Tässä löytyy ajo-ohjeet:
https://www.google.fi/maps/place/Sanginjoen+ampumarata/@64.9891558,25.576266,11.75z/data=!4m5!3m4!1s0x4681d202d84e9f03:0x9ce832bcac6aa713!8m2!3d64.9933659!4d25.6848083
Onko se taas avattu. Vuosi sitten suljettiin ympäristöluvan uudelleen käsittelyn vuoksi. Mutta hienoa jos on saatu lupa uusittua. Ei tarvi minunkaan ajella Vareputaalle asti ampumaan.
On se taas auki. Ite vuosi sitten loppukesästä kävin siellä hirvikoetta ampumassa. Taino, yritin käydä :D Oli nimittäin viimeinen mahollinen kerta ja olin ottanu väärät luvat mukaan.. Eipä sitten ammuttu :D
-
Aihetta sivuten. Mulla winchester model 1894 vuodelta 1902 jossa sama 7x54 kaliiberi. Joskus liki 15v sitte sen sain muistoesine luvalle juurikin haevinaisen koon takia/ansiosta. Enolta peruttiin luvat terveyden takia ja tuota kersana aina ihailin ko roikku hirvensarvissa. Tosiaan tuohon aikoinaan piippu vaihdettu jotta saatu hirvestykseen tms käyttää. Huhut sanos et Lastumaen Leon velipoika ollu aseseppä joka tehny muutoksen...asian paikkansa pitävyydestä en tiedä.
-
Aihetta sivuten. Mulla winchester model 1894 vuodelta 1902 jossa sama 7x54 kaliiberi. Joskus liki 15v sitte sen sain muistoesine luvalle juurikin haevinaisen koon takia/ansiosta. Enolta peruttiin luvat terveyden takia ja tuota kersana aina ihailin ko roikku hirvensarvissa. Tosiaan tuohon aikoinaan piippu vaihdettu jotta saatu hirvestykseen tms käyttää. Huhut sanos et Lastumaen Leon velipoika ollu aseseppä joka tehny muutoksen...asian paikkansa pitävyydestä en tiedä.
Jos minä saan luvat, voisi ehkä tehdä panoksia porukalla. Siis jos meinaat ampuakin, vai saakos muistoluvilla ampua?
Kaikkia tarvikkeita saa uusina: Latausholkit, hylsyt, luodit. Tarttis ehkä hommata vipulatauslaite ettei tarvi vasaralla paukutella panoksia. 7*54 on ollut latvalinnustajien suosiossa ja hirvestyksessäkin.
-
Kannattaa kysellä puristimia lainaan - vipulataussarjaan (latauspuristimeen) palaa hynestä sen verran että sillä saa jo uuden kiväärin...😉
-
Jos löytäisi käytetyn, ovat vaan aika kysyttyä tavaraa.
Minulle saattaa päätyä toinenkin kivääri jolla on paljon vähemmän käyttöarvoa: Suojeluskunta-pystykorva. Alkuperäisenä säilynyt ja siistikuntoinen, olen nähnyt ko. pyssyn noin 30 vuotta sitten viimeksi. Sille ei ole oikein käyttöä, jos joku semmoista tarvii, voi kysellä kunhan pyssyn kohtalo ratkeaa. Pystykorvien hinnat vissiin pyörii jossain parissa sadassa, kai. Ehkä joku hurja semmosella metästääkin. Liekö Oulussa perinneampujia tms porukkaa?
-
Reserviläiset ampuu perinnepössyköillä jopa kilpaa.
-
Ampumisesta en tiä. Hallussa ei saa ainakaan pitää patruunoita. Melkee vois tutulta kysyä asiaa.
-
Jos ampuu niin syyllistyy ampuma-aserikokseen. Hiukan ihmetyttää että ovat myöntäneet 7x54 kaliberiselle museoaseluvan mutta hyvä niin. Yleensä niitä lupia myönnetään suustaladattaville, nalli- ja piikkisytytteisille sekä läppälukkoisille aseille.
7.62x53R sotapyssyllä on yleensä enemmän käyttöarvoa kuin 7x54:lla - siihen saa laadukkaita rata- ja metsästyspatruunoita sekä bulkkitavaraa melkein pokkaamalla.
-
7.62x53R sotapyssyllä on yleensä enemmän käyttöarvoa kuin 7x54:lla - siihen saa laadukkaita rata- ja metsästyspatruunoita sekä bulkkitavaraa melkein pokkaamalla.
Jaa, en ole osannut asiaa tuollai ajatella. Jos teerelle löytyisi sopivaa ammusta, oishan se tunnelmallista kyykkiä kuusen alla suon laijjassa pystykorva kainalossa. Kirpparilta löysin roikovarsilapikkaatkin. Vielä sarkatakki ja karvahattu ni setti alkais olla kasassa. Pammauksen jälkeen piipun pössyttely ois melkein pakollista mutta kun en polta... :)
-
Sähkötupakka piippu!
Hieno asenne, voin tulla ottamaan valokuvia.
ps. hyväkäyntisellä pystiksellä taitava ampuja pärjää hyvinkin 150-200m metriin latvalinnustuksessa. Vimosen pääle pystiksen, ja yleensä 0.308 sotapyssyt saa käymään 0,311 luodilla...
-
Joo kyllä jälleenlataus kuuluu aktiivisiin harrasteisiin. En kyllä alkaisi vasarasarjalla naputtelemaan, enkä varsinkaan väärän kaliiberin hylsyistä. Se on totta, että latausvehkeiden arvo nousee herkästi jo yli asen arvon. Toisaalta jos paljon ampuu, niin joku voi uskotella itselleen säästävänsä patruunakuluissa. Todellisuudessa tulee vain ammuttua enemmän tai innostuu hakemaan hyvää latausta, investoimaan parempia latausvälineitä jne, joten rahaa palaa entistä enemmän. Jos ainoa ase olisi jokin suurikaliiberinen, niin ehkä lataamalla saisi patruunakulut sille tasolle, että raskii joskus myös harjoitella ja vehkeet saattaa muutaman kymmenen vuoden aikana maksaa itsensä takaisin. Eli millään rahallisilla perusteilla on hommaa aika turha itselleen uskotella, joten onko tuo nyt sitten sama vaikka latausvehkeet menisivät itse asetta kalliimmaksi. On sitten latausvehkeet olemassa, jos innostuu harrastamaan enemmän ja investoimaan vaikka arvokkaampaan aseeseen. Kiva harrastus se jälleenlatauskin on ja aivan huomaamatta ymmärrys kivääristä aseena kasvaa huomattavasti.
Itse pyrkisin löytämään jostain valmiita hylsyjä tai patruunoita ja investoisin niitä kerralla muutaman sata, jotta riittävät hetkeksi. Kun saatavuus on heikko, niin kannattaa pitää oma varasto kunnossa. Kyseisen kaliiberin hylsyn/patruunan saatavuus tuskin ainakaan paranee tulevaisuudessa. Siitten esimerkiksi Lee:n setti, jossa on supistusholkkeja ja hylsynpidintä vaille kaikki tarpeellinen alkuun pääsemiseen. Toki joku edullinen ultraääni pesuri helpottaisi myös elämää huomattavasti. Vaihtoehtoisesti voi hankkia myös perinteisemmän thumblerin, mutta nuo ovat yleensä hiukan kalliimpia. Myöhemmin joutuu hankkimaan myös hylsytrimmerin, kun hylsyt venyvät käytössä. Jos homma kiinnostaa tosissaan, niin ehdottomasti jälleenlatausvälineet RCBS, Hornady, Redding linjalta, mutta vähäisempään harrastukseen riittää kyllä nuo hinnat alkaen Lee sarjat. Jos haluaa päästä mahdollisimman edullisesti ja helposti, niin ota puhelin käteen ja soita asetarvike.com osoitteesta löytyvään numeroon. Antti auttaa alkuun ja hinnat on ehdottomasti suomen edullisimpien joukossa. Tavarat voi noutaa rajakylästä, eli voi ihmetellä vehkeitä aivan paikan päällä. Siihen jos hankkii vielä paanasen jälleenlatausoppaan ja lukee ajatuksella läpi, sekä katsoo korpimakasiinin sivuilta videon jälleenlataukseen liittyen, niin perus käsitys ja toimintavaiheet alkaa olla selvillä. Kannattaa tietysti pitää silmät auki, jos sattuisi käytettyjä settejä vastaan, mutta ei nuo edullisimmat uutenakaan konkurssia tee. Tuo nyt on muutenkin aika suhteellista, että latausvälineet maksaa 2-5 patruunarasian verran, kun taas esimerkiksi tuollainen pystykorva irtoaa nykyään monesti patruunarasiaa edullisemmin ja luvatkin ovat asetta arvokkaampia. Tietysti esimerkiksi nuo omat vehkeet kaikkine hilppeineen automaattiruudittimet ja kilpatason holkkeineen jne. maksaa kaikkiaan noin 1500€, mutta alkuun pääsee alle 250€ setillä, muutaman kympin pesurilla (alle 40€), 50€ holkkisetillä +ehkä 10€ hylsynpitimellä ja trimmereitäkin löytyy usein kohtuu hintaan (n.100€). Eli koko paketti noin 450€, eli suht edullisen käytetyn kiväärin tai kiikarin hinta. Tuon jälkeen settiä voi käyttää myös muille kaliibereille uuden holkkisetin hommaamalla.
Välineiden lainaaminen on helpommin sanottu kuin tehty, kun monesti tuollainen puristin on aika tomerasti kiinni jossain pöydässä. Tietysti joillain on välineet myös siirrettävässä muodossa, mutta nuo on yleensä väkisin huterampia kuin kiinteästi asennetut. Voihan sitä käydä myös jollain kylässä lataamassa, mutta siihenkin saa kyllä varata heti kerralla koko päivän aikaa kun aloittaa, tai käydä pari reissua. Loppuunsa hommassa on aika monta aikaa vievää vaihetta. Itse paukkuja tulee aika joutuin, mutta hylsyjen esivalmistelu on yllättävän pitkä prosessi jos homma tehdään huolella. Pesu, rasvaus, nallit pois+supistus (itse teen erillisinä vaiheina, moni muu yhtäaikaa), pesu toiseen kertaan jos ei tykkää rasvaisten hylsyjen kanssa pelata, nallitaskujen puhdistus (+liekkireijän putsaus jos haluaa), trimmaus ja sitten voi vielä hifistellä ja punnita hylsyt sekä lajitella painon mukaan ja tietysti lopuksi vielä nallitus. Mahdollisesti myös kaulojen sorvaus jos priimaa haluaa, mutta tätä eikä hylsyjen trimmausta tarvitse tehdä joka kerta. Itse lataus on aika simppeli homma, kun punnitsee ruudin, kippaa ne hylsyyn ja puristimella luoti tulpaksi. Tietysti oma hommansa on myös säätää holkit, trimmerit, ruudittimet ja pelit sun vehkeet oikeisiin asetuksiin, mutta myöhemmin tuota ongelmaa ei tietysti ole jos käyttää samaa puristinta ja varsinkin noiden lock’n’load pikaholkkien kanssa.
Ampumaratoja löytyy Kempeleestä ja Sanginsuusta, mutta en tiedä onko noilla ympäristöluvat voimassa. Tuntuu olevan aika vaihtelevaa menestystä noiden lupien kanssa. Tyrnävälle pääsee vain paikkakuntalaiset seuran jäsenet ilmaiseksi, Haukiputaalle taisi maksaa lupa noin 10€/vuosi. Omasta mielestä paras ja varmin ratkaisu on liittyä reserviläisten jäseneksi ja muutaman kympin vuosimaksulla pääsee sankivaaraan pohjois-suomen parhaille radoille. Nähtäväksi jää milloin myös ruutikankaan hanke avautuu ja mille hintatasolle tuo asettuu. Ainakin olosuhteiden pitäisi olla viimeisen päälle, jos vaan hinnat pysyy kurissa.
Ylipäätään kivääriammunta on kyllä mukava harrastus ja todella monipuolinen. Kasa-ammunta, pystystä paikalleen, liikkuvat maalit, pitkät matkat jne. ja kaikki on mukavia sekä täysin toisistaan poikkeavia lajeja. Jälleenlataus tuo vielä aivan uuden puolen etenkin noihin kasa ja pitkän matkan hommiin. Metsästyksellisesti kivääri on myös mukava peli, joka mahdollistaa todella laajan ja erilaisten jahtimuotojen kirjon. Suosittelen perehtymään hommaan.
-
http://www.waffenlager.net/ammo/7x54.html
7*54 on vanha suomalainen muunnoskaliberi, josta on juttua oheisessa linkissä. Käsittääkseni alunperinkin on lähdetty siitä että ammuksien pohjana on 6,5*55 SE -hylsy, jota on hieman laajennettu 7 mm:n luodille. Hylsyjä saa hyvin uutena. Appiukolla on jonkinmoinen keko 50 vuotta vanhoja kanadalaisia pienellä vaippaosuudella varustettuja luoteja ja SE-hylsyjä. Ruuti on taatusti hyvin kypsynyttä 50 vuotiasta, se on paras jättää hyllyyn ja hommata uutta. Luotejakin pitää vielä tutkailla, netissä on ollut juttua tästä kaliberista ja luotivinkkejä. Voi olla, että aloittelen hommaa vasaralataussarjalla ja yritän kyttäillä käytettyä lataussettiä. Siitä saa sitten saman rahan myydessä jos (kun) kyllästyy hommaan.
Luultavasti ammuksia kuluu alkuinnostuksen jälkeen vuodessa kohdistukseen 5 + joka kolmas vuosi yksi ohiammuttu riistalaukaus, kun yritän pudottaa teereksi luulemaani varista. Lähtönopeudet kai saisi olla jossain 800 m/s paikkeilla jotta linnusta jäisi jotain jäljellekin.
Vaan ensin pitäisi saada aselupa.
-
Jos meinaat alkaa swedusta muokkaamaan, niin hommaa nyt ainakin jokunen tuore lapuan hylsy. Saattaa olla materiaali suhteellisen kovettunutta jo noissa vuosikerta hylsyissä ja oman turvallisuuden kustannuksella ei kannata näissä hommissa leikkiä. Samalla otat askin jotain linnulle sopivaa luotia 7mm kokoluokasta. Itse olen käyttänyt swedussa 8g scenaria ja toimii linnulle nätisti, vaikka reikäpää onkin. Joku fmj on myös varma valinta, mutta älä nyt ainakaan millään puolivaipalla teeren kylkeen kokeile jos et tiedä osuvasi päähän. Ruuti ja nallit myös uutta ja avaamattomassa purkissa. Jos sattuu haaparannan suunalle käyntiä, niin sieltä saa sopuhintaan norman ruuteja puolen kilon purkeissa, jos ei raski sitä kilon vihtavuorta ostaa satasella. Toki myös niitä saa ruotsin puolelta hiukan edukkaammin. Nallit vaikka kärkkäiseltä ja noissa swedun hylsyissä toimii hyvin cci magnum nallit hitaan ruudin syttymisvarmuuden takaamiseksi ja noilla on federalia parempi saatavuus. N150, N160, N550, N560 vihtavuoret ja URP sekä MRP Norma ruudeista toimii hyvin ainakin ruotsin mauserissa, joten jollain noilla varmaan viisas lähtä liikkeelle. Asetarvikkeelta löytyy ainakin paria eri painoista scenaria, sakon fmj ja sellier bellotin fmjbt luoteja 7mm kokoluokkaan linnulle käypäisenä. Itse suosittelen unohtamaan sen vanhan harhaluulon, että pienriistalle pitäisi käyttää keveitä luoteja. Ennemmin kokoluokkaan nähden suht raskas, jolloin vauhti on maltillinen ja luoti on pitkän mallinen. Pidemmät luodit menee yleensä sukkapuikkona siististi läpi ja vauhti on varmin keino saada rumaa jälkeä aikaan. Noilla komponenteillä itse lähtisin liikkeelle. Sinällään tuo nyt on hankala tilanne, kun ilmeisesti into harrastukseen ei ole niin valtava, että tekisi mieli kovin paljon rahallisesti panostaa, mutta kaliiberi on sellainen että vaatii aika paljon mielenkiintoa harrastaa sillä edes vähän. Tuohon perinteiseen 3-5 panosta/vuosi hommaan olisi kyllä se pystykorvakin huomattavasti parempi kapine, kun kelvollista ampumatarviketta saa joka kaupasta. Tiedä vaikka tulisi ammuttua enemmänkin.
-
Järkevintä olisi varmaan ostaa ihan uusi kivääri ja siihen uusia tehdaspanoksia. Haulikkorihlakaan ei olisi mahdoton ajatus. Se sitten kestäisi lopun ikkää ja olisi turvallinen valinta. Samalla aselupakierroksella ei voine saada lupaa kahteen pyssyyn kerralla?
Mutta ainakin nettikeskusteluissa päädytään monesti siihen että 6,5*55 on aika hyvä lintukaliiperi joten kun nyt saisi ilmaiseksi koko setin jolla on muistoarvoakin, oli meininki aloittaa hommat sillä. Piipulla on ammuttu 300 laukausta.
-
Samalla aselupakierroksella ei voine saada lupaa kahteen pyssyyn kerralla?
Kyllä minä ainakin sain jokunen vuosi sitten kolmeen. Vanhahkoa kalustoa, esim. kivääri on alun perin natsien tuotteita 2. maailmansodan ajalta, mutta sittemmin Sakon muuttama 308-kaliiperiksi.
-
Jos se pössykän on rakentanut kunnon aseseppä ja vielä hyljepyssyksi sekä se on pidetty kunnossa niin kyllä sille pitää arvonsa antaa. Muistoarvokin voi olla merkittävä mutta aina puhtaasti henk.koht. asia.
Minulla on fiilistelypössykkänä Browning Auto-5 16/65 vm 1902. Valmistusnumero on 4035 eli se on taatusti yksi maailman vanhimpia autovitosia. Fiilis on siinä että aloittelin vastaavalla jahtihommat. Todella legendaarinen ase jonka mannekiineinä ovat olleet mm John Dillinger ja Ernest Hemingway... WWI:n toimiva "trenchbroom"
Asetta ei ole entisöity vaan ainoastaan käyttökunnostettu. Isäukon autovitonen, vm 1927 se jolla aloittelin, "entisöitiin" huippu asesepän toimesta joka tosin oli enemminkin raiskaus ja koko aseen idea katosi..
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/FN_Browning_A5 ( vaan ompas harvinaisen paska wikisivu ja osin jopa virheellinen - on kaksi eri haulikkoa Auto-5 ja A-5 joista Auto-5 on se oikea legenda eikä 2010 luvulla markkinoille tuotu A-5 joka tosin ulkomuodoltaa muistuttaa Auto-vitosta...)
Ihan oikea nimi olisi FN Browning Automatic joka on kaiverrettu luiseen perälaattaan.
-
Saa niitä lupia vaikka kuinka monta kerrallaan jos perustelut on kunnossa. Se että ilmaiseksi saa ei ole hyvä perustelu, mutta se teeripassi kyllä riittää ja kaliiberin perusteeksi se, että sopiva yksilö on tiedossa ja sen ilmaisksi saa.
On se swedu hyvä linnulle, mutta asiansa osaava kaveri saa hyvin linnulle toimivan melken mistä hyvänsä jos itse lataa. Kaupan panoksillakin pärjää hyvin kun valitsee luodin harkiten. Loppuunsa esim. 6,5mm ja 7mm luotien erot on aika pienet. Varmasti tuosta hyvän aseen saa, mutta kaliiberin takia se vaan on työläs, koska kaupasta ei valmiita saa. Voi jopa olla, että jos nyt innostut harrastamaan, hankit vaikka uudempaa kalustoa kaveriksi ja hurahdat siihen jälleenlataus hommaan, niin lopulta huomaat tuon olevan käyttöarvoltaan kaikkein paras. Olettaen tosiaan, että ase on hyvin tehty ja asiallisesti pidetty. Se ei vaan ole helpoin peli päästä alkuun.
-
Minä olen kyllä aika luottavainen että pyssy on hyvä. Aikoinaan oli Kotkan seudulla kovat pöhinät hyljehomman tiimoilta koska hylkeen leukaluuta vastaan sai tapporahat. Sopivista aseista kertyi käyttökokemuksia ja appiukko teetti pyssyn käytännön suositusten mukaan hyljehommiin. Pyssyjä sitten vertailtiin pitkiltä matkoilla meren jäällä lumipaakkuihin - sortoa tuulessa ja tappavuutta. Itselataajat haki porukalla sopivat reseptit panoksiin. Joillain meni homma kai melkeinpä puoliammattimaiseksi koska porukoita kiersi pyyntireissuilla Venäjän puolella asti. Nukkuivat jollissa ettei olisi pudonnut yöllä repeevään railoon, ei ollut kunnon makuupussejakaan, aika kovia reissuja kuulemma. Kiikarin kiinnitys oli oltava luja koska aseet kolisteli jollien pohjalla tuon tuosta. Joku suursaarelainen evakko oli neuvonut seudulla hylkeenpyyntisuksen käyttöä, ei tarvinnut välittä vaikka maha kastui kun ryömi jäillä sulamisvesilätäköissä. Ampumamatkat oli olleet 200 metristä ylöspäin.
Papparaisen kanssa ollaan katottu jo useemman kerran elävästä arkistosta tuo hylkeenpyyntipätkä:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/11/03/perameren-hylkeenpyytajat
Varjaagin haulikon näkönen pyssy oli aikoinaan minun ukillakin, siihen meni muistaakseni 4 panosta makasiiniin ja yks piippuun. Kerran ukki oli ampunut 6 sorsan parvesta perätysten 5 ja setä sen kuudennen yhesti laukeevalla Husovarnalta. Liekö tommonen Browning arvokaskin nykyään? Tiedän missä ukin pyssy majailee nykyään. Ukilla oli myös piekkari johon ladattiin yksi panos kerrallaan.
-
Mintti alkuvuosilta voi olla satoja tuhansia arvoltaan - jenkeissä. Mintti on "täysin virheetön" ja semmoisia ei ole olemassa.... 😉 koska silloin ei ole tehty keräilyaseita vaan työkaluja.
-
Aika arvokas haulikko :)
Piti varsin tarkistaa mimmosia ovat maailman arvokkaimmat keräilyaseet. Yllättäen niissä ei ookaan aina kultauksia ja timanttikoristeita, omistushistoria ratkasee paljon.
http://mentalfloss.com/article/92132/7-most-expensive-weapons-ever-sold-auction
-
Niimpä niin, jenkeissä maksetaan jostain Jesse Jamesin reukusta satojatuhansia...
-
https://www.ebay.com/itm/Vintage-Browning-Compoind-Bow-Safari/372290777662?hash=item56ae42723e:g:QFEAAOSw-H1a5O~K
Browning-merkillä näkyy tehdyn myös taljajousia, tossa olisi kokoelmaan melekosen vanha Browning Safari -talja.
-
PSE teki rouningin taljajouset ja Martin metsästys vastakaaret. Taulujouset taisi olla joltain korealaiselta valmistajalta...
-
En tunne tuota kaliiperia mutta ainakin itellä tuli itselataamisen kans seinä vastaan rihlakossa kun on vähän oudompi 5,6X50Rmag kaliiperi. Hylsyjä on vähän nahkaisesti tarjolla ja noita paukkuja tehtaassa tiettävästi lataa vaan yks pulju euroopassa (joku korjatkoon jos on viisaampi)
Noh, noita tehdasladattuja paukkuja nyt kyllä saa, ei siinä mittään. Mutta ne hylsyt on itessänsä niin hepposia että menee melkeen puolet roskiin jo yhden laukauksen jälkeen kun koittaa puristaa takasin kasaan. Lopputulemana huomasin että vähemmällä päänsäryllä pääsee kun vaan ostaa sitten sitä tehtaan tekemää, vaikka onkin vähän heppoisammalla luodilla kun mitä ite tykkäisin.
(ps olis muuten tämän johdosta myydä tuommonen ihan rahdun vajaa kilon boksi vihtavuoren N140:stä, lähes täys laatikollinen lapuan .224 / 5.69mm 3,6g FMJ:tä ja kasa "isompia" nalleja.)
-
No voi pahus kun oisi tarvinnut N 135:sta.
Papalla oli olemassa Hornabyn 120 grainin (7,8 grammaa) Spire Point -luoteja. Ne on nähtävästi peuraelukoille tarkoitettuja luoteja, mutta on niillä teertäkin ammuttu. Vihtavuoren taulukossa on onneksi latausresepti ko. luodille.
Hankintalupa irtosi, ny polttelee päästä Kotkaan pyssyä kahtoon.
-
Kotkassa latailtiin papan kanssa 100 patia valmiiksi. Osto-trimmeri ei passannut berdan-nallihylsyyn joten lyhennettiin hylsyjä karkeaa hiomakiveä vasten hankaamalla. Nallituksessa käytettiin väärää työkalua, joten joka nalliin tuli pieni kuoppa, jospa ne silti toimisi. Oikeaoppisesti olisi pitänyt nallittaa nallitushatulla, ens kerralla sen sitten tietää.
Kauheen pakerruksen jälkeen hokasin huuto-netistä valmiita 7X54 nallitettuja hylsyjä myynnissä. Eilen sitten tuli matkahuollossa satasella 400 latausvalmista hylsyä. Riittää kun kaatelee ruudit ja lyö luodit paikalleen (papan mielestä ne on "kuulia" :D) Riittää pateja vähäks aikaa kun hylsyn pitäis voida käyttää useamman kerran, jenkkilässä olivat vasiten testanneet hylsyjen kestoa, olivat ladanneet saman hylsyn 137 kertaa.
Vasaralataussarja on Sakon alkuperäsessä laatikossa, kaikki vermeet armeijan patinoituneessa puulootassa. Joukossa mm. Suomen rikkihappotehtaan vanhoja ruutipurkkeja -60 luvulta ja Sakon alkuperänen 7X54 patruunalaatikko. Vanhat ruudit aattelin hävittää polttamalla syssymmällä.
Seuraavaksi pitäis uskaltaa kokeilla ampumista, huomenna sais jo ampua kyyhkysiä päin.
-
👍👍👍👍👍👍
-
Kävin Vareputaan ampumaradalla paukuttelemassa. Eka kertaa ammuin kiikarikiväärillä. Onneksi nallit toimi. Ammuin parikymmentä patia, neljä lapualaista ei mahtunut lukkoon loppuun asti, liekö koholle jäänyt nalli syynä vai liian pitkä hylsy? Ei sen väliä, hylsyjä piisaa. Suojalasit rauhotti mieltä näin aluksi, kun ampuu eka kertaa ite ladattuja.
Alussa jänskätti kun en ole ikinä siviilissä ampumaradalla käynyt, mutta yksin oli lepposaa ammuskella 100 m radalla. Kiikaria sai hieman ruuvailla, mutta eiköhän teeri ala putoomaan 100 metristä jos pyssyn saa kunnolla tuettua. Radalla on hyvä betoninen kohdistuspöytä ja hiekkapusseja.
Ruutipyssykokemus oli positiivinen. :) Helepommin osuu kuin jouskalla, mutta ruutipyssyn puhistus on melko työlästä. Jahti-lehdessä oli varottelua riistan lyijyjäämistä, jouskariista olisi puhdasta, meikeläisen jäljiltä tosin riista on säilynyt elossa. On jouska aika paljo hiljasempikin. Mutta ihan mielenkiintoista kokeilla tuota kivääritouhuakin. Haulikko vielä puuttuu.
-
Laitappa kuva tai pari pössykästä!!!
-
Ihan peruspyssyn näkönen se on, tommonen.
-
Siinä vielä yks tähtäilykuva. Eilen kävin yhen tutun tiluksilla Yli-Iissä. Onneksi linnut älysi pysyä piilossa niin ei tarttenu liata käsiä. Joku vuosi sitten lähti tuon tuosta teertä vajaasta sadasta metristä, ny ei nähty yhen yhtä. Aika lähellä on Lito-kaira ja naapurin 100 ha palsta on ollu metsästyskiellossa kymmeniä vuosia.
-
Litokaira on tuttu paikka, siellä tuli asuttua useampia viikkoja laavussa -80 luvulla.
-
Litokairassahan sitä kuljettiin hanhenpyynnissä aikoinaan
-
Sitähän mekin pääasiassa tehtiin mutta syyskuulla siirryttiin kanalintujahtiin mun laikalla.